Jukka S. Rannila

Arkistosivun lataantumisessa pitää olla kärsivällinen.

Tämä on päiväkirjan arkistosivu 3.

Täällä ovat päiväkirjan aiheet/ajatukset/kirjoitukset 151-225.

Täällä ovat päiväkirjan aiheet/ajatukset/kirjoitukset päivämäärien 19.5.2009-17.11.2009 välillä.

Kannattaa katsoa arkistosivujen ohejeistuksia päiväkirjan kirjoitusten arkiston etusivulta.

Arkiston etusivu

Arkistosivun lataantumisessa pitää olla kärsivällinen.

Ohessa on listaus tämän arkistosivun otsikoista:

225 / 17.11.2009: ODF - uusi versio - kansallinen turvallisuus
224 / 17.11.2009: Yhdysvallat - ristiriitojen kokoelma
223 / 17.11.2009: Sähköautojen vallankumous ???
222 / 17.11.2009: ReaaliPoliitikot r.p.
221 / 12.11.2009: Sosiaalinen media pelastuksena tietoturvayhtiöille???
220 / 12.11.2009: VISTA vanhana väännettävänä??
219 / 12.11.2009: GO Google GO ????
218 / 12.11.2009: Päivän tietoturvaviestit
217 / 10.11.2009: Aika lopettaa sähköisen äänestyksen nissutus!
216 / 10.11.2009: Ihmisten hyväuskoisuuus, ties monesko kerta??
215 / 10.11.2009: Muutama uutispätkä
214 / 3.11.2009: Muutama Yhdysvallat-linkki
213 / 3.11.2009: Taas yksi askel lähempänä
212 / 3.11.2009: Lausuntoa Komission suuntaan (28.10.2009)
211 / 21.10.2009: Microsoft-korporaatio kohtaa MarkkinaVoimat / 22.10.2009 alkaen
210 / 16.10.2009: Opinion Concerning Case COMP. 39.530 - Microsoft (tying)
209 / 8.10.2009: Uskonnollinen oikeisto / Suomi
208 / 8.10.2009: Uskonnollinen oikeisto / Yhdysvallat
207 / 8.10.2009: Muutama Afganistan-linkki
206 / 29.9.2009: Hysteria // IRAN ???
205 / 29.9.2009: Afganistan // VOITTO ???
204 / 26.9.2009: Köyhyyden poisto ensin
203 / 25.9.2009: vakavia ilmeitä
202 / 25.9.2009: Afganistan-kokoelma
201 / 22.9.2009: Kätevä termi kääntyy joka suuntaan
200 / 22.9.2009: Aihe nro 200
199 / 22.9.2009: Lost of Civility / Give Our Country Back
198 / 17.9.2009: Järjellistä pohdintaa - onko se mahdollista ??
197 / 17.9.2009: Kuljetusjärjestelmä hajoaa käsiin
196 / 17.9.2009: Yhdysvaltalainen Aftanistan-kierros
195 / 17.9.2009: Suomalainen Afganistan-kierros
194 / 4.9.2009: Yksityistetty sota Irakissa ja Afganistanissa
193 / 4.9.2009: Afganistan - jälleen
192 / 22.8.2009: Microsoft-elämäntyyli
191 / 22.2.2009: republikaanien oma kanava
190 / 22.8.2009: Afganistan: War of Choice / War of Necessity
189 / 22.8.2009: Skandaaleja skandaalien perään
188 / 8.8.2009: Microsoft-Yahoo -ennustus.
187 / 8.8.2009: Jälleen - Kolmen kuukauden laskuri
186 / 8.8.2009: Autoritäärisuus, Karen Stenner
185 / 8.8.2009: Professorin mielipide
184 / 8.8.2009: Flash / Lost of Civility / A Nation Divided
183 / 28.7.2009: Kolmen kuukauden laskuri
182 / 28.7.2009: Itse asiassa vähemmän vaikutusvaltaa
181 / 28.7.2009: Vilpitön usko / Erityislaatuisuus
180 / 28.7.2009: Onko Suomi sodassa vai ei ???
179 / 22.7.2009: Parin-kolmen viikon tauko
178 / 1.7.2009: ODF/OOXML-sivun päivityksiä
177 / 28.6.2009: Yksi uusi lausunto
176 / 28.6.2009: Kaksi uutta lausuntoa
175 / 27.6.2009: OSA 2 / Tietokoneiden turvattomuus ja ihmisten hyväuskoisuus
174 / 27.6.2009: OSA 1 / Tietokoneiden turvattomuus ja ihmisten hyväuskoisuus
173 / 27.6.2009: WorldFocus / Pari mielenkiintoista
172 / 27.6.2009: IRAN / STRATFOR-näkenyksiä
171 / 27.6.2009: Conservative = Morally Superior ??
170 / 27.6.2009: Mitro Repo - kannatti tavallaan - vai kannattiko ???
169 / 22.6.2009: IRAN / Ääntenlasku uudelleen / Tuleeko tämä uutinen ns. länsimaiseen ns. mediaan ???
168 / 22.6.2009: Esimerkki / PressTV
167 / 22.6.2009: Tutkivan journalismin tilanne Yhdysvalloissa / IRAN
166 / 20.6.2009: IRAN / valta-kaavio
165 / 20.6.2009: IRAN / Uutiskokoelmaa
164 / 17.6.2009: IRAN / Mielipide??
163 / 17.6.2009: Kolmen kuukauden sääntö??
162 / 15.6.2009: Kiero Kannuste??
161 / 15.6.2009: Iranin Ihme??
160 / 7.6.2009: / 3 / Kännykkä, Kuningatar ja Kannatus??
159 / 7.6.2009: / 2 / Kolmen kuukauden sääntö??
158 / 7.6.2009: / 1 / Kilpailuviranomaisten toiveuni??
157 / 4.6.2009: Aate vai puolue, vai mitä??
156 / 29.5.2009: Whistleblowing
155 / 29.5.2009: Biodiversiteetistä
154 / 29.5.2009: Palaute, Pihlaja ja Puolukka
153 / 28.5.2009: Kandidaatti, Kuusi ja Koivu
152 / 28.5.2009: Uusin mielipidekirjoitus
151 / 19.5.2009: Mänty, Metalli ja Muurahainen

Päiväkirjamerkintöjen otsikoista on joskus apua etsittäessä vanhoja merkintöjä.

päiväkirjamerkintöjen otsikot tekstimuotoisena.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_225

Päivitystä 27.1.2020: Olen seurannut avoimien tietoteknisten ratkaisujen pärjäämistä pidemmän aikaa, mutta seurannalle ei ole ollut omaa tunnistetta.
Päivitystä 27.1.2020: Avoimien tietoteknisten ratkaisujen (ATTR) seurannalle on oma tunniste.
Tunniste tälle merkinnälle: ATTR-10

http://www.robweir.com/blog/2009/11/odf-12-part-3-goes-out-for-public.html

Hip-heijaa.

ODF:n uusi versio etenee omalla tahdillaan.

Itse olen tunnetusti ODF:n kannattaja, ja lisäsin hiljakkoin muutaman ODF-kannattajan blogin seurantaan.

Itse ihmettelen joidenkin poliittisten puolueiden nahjustelua asiassa.

Miksi sallimme sen, että ulkomaiset korporaatiot saisivat määrätä, että juuri heidän ohjelmillaan saadaan lukea Suomen kansallisomaisuutta, eli julkisen sektorin tuottamaan asiakirja-aineistoa?

Ilmeisesti tämäkin asia vaatii sukupolvenvaihdoksen.

Samalla tavalla ihmettelen sitä, että Suomi sallii ulkomaalaisten korporaatioiden omistavan suomalaisien asejärjestelmien keskeisiä komponentteja.

Varmaankin pitää käydä niin, että suomalainen sotilastietotekniikka pudotetaan kerran täysin polvilleen ja isketään maahan, ja käy ilmi kuinka huonosti suomalainen sotilastekniikka vastaa todellisiin tilanteisiin.

Itse kuuntelin muutama viikko sitten esitelmän Puolustusvoimien Johtamisjärjestelmäkeskuksen tilanteesta.

Minua ei ainakaan yhtään vakuuta se, että Puolustusvoimien Johtamisjärjestelmäkeskus keskustelee ohjelmistolisensseistä ulkomaisten korporaatioiden kanssa.

Jos minulta kysytään, niin Suomen sotilastietotekniikka ei saisi sisältää yhtäkään ohjelmistokomponenttia, jonka lähdekoodia Puolustusvoimat ei omista, tai lähdekoodi pitää olla jollain tavalla luettavissa Puolustusvoimien omien teknisten asiantuntijoiden toimesta.

Eli Puolustusvoimien tietoverkkojen sisällä ei saisi liikkua yhtäkään tiedostoa, jonka tunnus on DOC, DOCX, XLS, XLSX, PPT tai PPTX.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_224

Yhdysvallat on ihmeellinen maa, ja joskus pitäisi päästä näkemään kyseisen maan ristiriitaisuuksia.

Yhdysvaltoja pidetään ilmeisesti hyvin kilpailukykyisenä maana, ja sinne kannattaa omaa yritystoimintaa suunnata.

Itse pitäisin Yhdysvaltoja erilaisien ristiriitaisuuksien kokoelmana.

Toisaalta on toisenlaisia uutisia.

:::::::: ALKAA ::::::::

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Joka+kuudes+amerikkalaisperhe+kärsii+ajoittain+nälästä/1135250817367

Joka kuudes amerikkalaisperhe kärsii ajoittain nälästä

17.11.2009 5:22

STT–AFP

Washington. Nälkä vaivaa yhä useampaa amerikkalaisperhettä, selviää Yhdysvaltain maatalousministeriön tuoreesta tutkimuksesta.

Vuosittain tehtävän tutkimuksen mukaan 17 miljoonaa amerikkalaisperhettä oli viime vuoden aikana joutunut tilanteeseen, ettei rahaa ruokaan ollut riittävästi. Tämä on jopa 15 prosenttia kaikista kotitalouksista.

Ajoittain nälkää näkevien perheiden määrä oli kasvanut 11 prosenttia edellisvuodesta. Maatalousministeriön mukaan nälästä kärsivien amerikkalaisten määrä ei ole ollut näin iso sitten vuoden 1995, jolloin tilaston kerääminen aloitettiin.

"Nälän pohjimmainen syy Yhdysvalloissa on köyhyys, mikä näkyy perustarpeiden kuten ruoan, suojan ja terveydenhuollon puutteena", ministeriön tiedotteessa todetaan.

Yhdysvaltain kurja tilasto julkaistiin samaan aikaan kuin useiden valtioiden päämiehet ovat kerääntyneet YK:n ruokakokoukseen Roomaan.

:::::::: PÄÄTTYY ::::::::

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_223

Onkohan Suomi tässäkin asiassa jälkijunassa?

Tunnetusti Suomen energiapolitiikka on näpertelyä ilman mitään rohkeaa tavoitetta.

Kaikki perustuu siihen, että Suomessa kulutetaan aina vain jatkuvasti lisää energiaa.

Kun lähtökohta pitäisi olla se, että joka vuosi energiaa kulutettaisiin prosentti tai kaksi vähemmän.

Ilmeisesti pitää olla niin, että ruotsalaiset kopioivat tanskalaisia ja suomalaiset sitten ruotsalaisia.

Ainakin seuraava dokuementti on ajatuksia herättävä.

Suomi - tieteen ja teknologian takapajula??

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_222

Lauantaina 14.11.2009 oli Puolueen piirikokous.

Haukotus - jokainen tietää nämä piiritason kokoukset, että ne ovat lähinnä hengennostatustilaisuuksia suhteellisen vähäisellä kiinnostusasteella.

Jos minä saisin päättää, niin kaikkien poliittisten piirien syyskokoukset pidettäsiin samassa paikassa, ja oikeasti järjestettäisiin seminaaripäivä, jolla olisi oikeasti jotain asiasisältöä. Sitten piirikokoukset hoidettaisiin jossain sivuhuoneissa nopeasti ja tehokkaasti.

Useamman puolueen yhteistyöllä voisi paikalle rehata oikeasti jotain asiantuntevaa luennoijaa, jne. oikeasti jotain asiasisältöä.

Nyt jokainen puolue pitää kuivettuneen piirikokouksen vähäisellä asiasisällöllä.

Haukotus.

Olisi hyvä, että joku perustaisi ReaaliPoliitikot r.p:n.

Ongelmaksi tosin voi muodostua se, että meidän ihmisten on ehkä vaikea irrottautua vallitsevasta aatemaailmasta.

Lisäksi on olemassa viitteitä siitä, että ns. aate ei perustu mihinkään reaalimaailman ilmiöön, vaan lähinnä ihmisten luonteenpiirteisiin, eli irrationaalisuuteen - ei rationaalisuuteen.

Sitten on mahdollista, että ReaaliPoliitikot r.p:n kohtaloksi voisi tulla skientismi, ja juututtaisiin ikuisiin (tieteellisiin) selvityksiin, ja päätökset venyisivät ikuisuuksiin.

Itse olen puhunut rationaalisuusolettamasta, ja sitä itsekseni pohdiskellut.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_221

Tietoturvayhtiöissä varmaan pompitaan riemusta sosiaalisen media läpimurron vuoksi.

Lisää järjestelmiä, lisää formaatteja, lisää rajapintoja, lisää käyttäjiä, lisää, lisää, lisää.....

F-Secure Oyj:n tiedote on ihan valaiseva:
http://www.f-secure.com/fi_FI/about-us/pressroom/news/2009/fs_news_20091111_01_fi.html

Mikä helpotus tietoturvayhtiöille.

Mitä jos sähköpostiprotokolla olisikin saatu pomminvarmaksi?

Mitä jos saadaan tekniset ratkaisut, joilla sähköpostiin ei ikinä eksyisi viruksia?

Onneksi tuli sosiaalinen media, ja paljon uusia tietoturvaongelmia.

Markkinat ovat täysin rajattomat.

Vinkki: F-Securen osake voi olla hyvä sijoitus.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_220

Päivitystä 27.1.2020: Olen seurannut avoimien tietoteknisten ratkaisujen pärjäämistä pidemmän aikaa, mutta seurannalle ei ole ollut omaa tunnistetta.
Päivitystä 27.1.2020: Avoimien tietoteknisten ratkaisujen (ATTR) seurannalle on oma tunniste.
Tunniste tälle merkinnälle: ATTR-9

Olin kerran kuuntelemassa Suomen Omakotiliitto ry:n tilaisuudessa liiton hankkeesta, jossa koulutetaan IT- tai ATK-taitoja ikäihmisille.

Ei siinä mitään. Jos hankkeella saadaan vaikka muutamamia satoja ikäihmisiä pysymään kotonaan kauemmin, niin hyvä hanke.

Sitä vain ihmettelin ääneen, että onko ikäihmisille pakko lyödä käteen Windows VISTA.

Kuten tunnettua, niin jo kansanperinteeseen kuuluu todeta, että VISTA oli epäonnistunut tapaus.

Sitten tuli vastaan uutinen ikäihmisille suunnatusta tietokoneesta:
http://www.mtv3.fi/uutiset/mediait.shtml/arkistot/mediait/2009/11/994465

Itse vain pohdin itsekseni, että kuinkahan pärjää sellainen VISTA-käyttöjärjestelmän kanssa henkilö, joka on saanut ensimmäiseksi tietokoneekseen VISTA:lla varustetun tietokoneen.

Ehdotin silloin tilaisuudessa, että pohdittaisiin LINUX-järjestelmää, mutta aihe ei saanut kannatusta.

Jos olisi tiennyt tuollaisesta ikäihmisille suunnatusta tietokoneesta, niin ehkä olisi ollut vahvemmin matkassa.

Mutta Suomen tasolla tähän pitäisi valjastaa joku hallintojärjestelmä, joka pitäisi huolta näistä ikäihmisten tietokoneiden päivityksistä.

Että siinä mielessä Suomen Omakotiliitto ry:n hanke olisi liian pieni henkilömäärältään tällaisen hankkeen vetämiseen. Teknistä väkeä pitäisi olla enemmän kuin nyt on koko hankkeessa on väkeä, ja hallinto yms. vaatisi oman vääntönsä.

Ja se olisi vaatinut jo vuosia sitten jonkun porukan pohtimaan, että millainen olisi ikäihmisen tietokone; eli ensimmäinen tietokone isoisä/isoäiti-ikäiselle.

Pomarkun kunnankirjastossa näin aika mielenkiintoisen ratkaisun. Jonkin teollisuus-PC:n päälle oli isketty Ubuntu, ja neliön muotoisesta palikassa oli näyttö, näppäimistö ja hiiri kiinni. Mahdollisesti se oli teollisuus-PC tai sitten jonkin merkkivalmistajan teollisuus-PC:tä vastaava ratkaisu - en tiedä tarkemmin.

Että siinä mielessä "ikäihmisten tietotekniikka" vaatii varmaankin, että eläkeikään alkaa siirtyä oikeasti tietotekniikasta jotain ymmärtäviä, jolloin he voivat tehdä tuotteita, jotka ovat oikeasti ikäihmisille tarkoitettuja.

Siihen saakka pärjätään sillä, mitä markkinoilla on. Bugista ja reikäistä WINDOWS-järjestelmää näillä näkymin. Vanhana VISTA väännettävänä.

Vähän sama homma kuin autosuunnittelussa: nuoret miespuoliset insinöörit tekevät kaikenikäisille autoja.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_219

11.11.2009 kaikki IT-blogit olivat täynnä koskien Google-yhtiön uusinta teknistä hilavitkutinta, eli GO-ohjelmointikieltä.

GO-ohjelmointikielen virallinen osoite: http://golang.org/

Tähän on hyvä taas laittaa kolmen kuukauden laskuri uudelle IT-ihmeelle. Kolmen kuukauden päästä voi katsoa, mitä uutta kuuluu tälle IT-ihmeelle.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_218

10.11.2009 viittasiin uutiseen, jossa Facebook-järjestelmässä oli havaittu tietoturvaongelmia.

Voidaan todeta, että Facebook- ja Windows-järjestelmät ovat reikäisiä moskia, mutta niitä käytetään - monesti pakotettuna.

Parempi vain pitää varmuuskopiot hyvässä tallessa kaikesta, ja pelätä pahinta.

Tässä taas kokoelmaa.

9 In 10 Web Apps Have Serious Flaws
http://www.networkcomputing.in//Information-Security-010Nov009-9-In-10-Web-Apps-Have-Serious-Flaws.aspx

Win 7 remote kernel crasher code released
http://www.theregister.co.uk/2009/11/12/win7_kernel_crasher/

Microsoft probing Windows 7 zero-day hole
http://news.cnet.com/8301-27080_3-10395891-245.html

Valtaajat rellestävät hylätyissä Facebook-ryhmissä
http://www.itviikko.fi/tietoturva/2009/11/11/valtaajat-rellestavat-hylatyissa-facebook-ryhmissa/200923555/7

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_217

Texas, USA. Don´t mess with Texas.

Tähän sopii hyvin uutinen Texasin osavaltiossa havaittu sotku sikäläisessä äänestysjärjestelmässä.

Täsmälleen samoja ongelmia kuin Suomessakin käytetyssä äänestys"järjestelmässä".

Aika lopettaa sähköisen äänestyksen nissutus!

:::::::: ALKAA ::::::::

http://www.statesman.com/search/content/region/legislature/stories/2009/11/04/1104data.html

TEXAS

Elections system pulled from IBM data center contract

Company's failures could have jeopardized 'fair, credible elections,' secretary of state's office says.

By Kate Alexander

AMERICAN-STATESMAN STAFF

Wednesday, November 04, 2009

IBM Corp.'s failure to protect state information under an $863 million data center consolidation contract has prompted the Texas secretary of state's office to pull its elections system from the project.

In August, the secretary of state got a "wake-up call" when a server crash led to a 13-day outage of the agency's business records filing system. It exposed serious weaknesses in IBM's ability to recover lost data, said secretary of state spokesman Randall Dillard.

If a similar failure had affected the agency's statewide voter registration data at the time of an election, Texas counties would not have been able to verify new voters as required by federal law.

"We couldn't allow the ability to conduct fair, credible elections to be jeopardized," Dillard said.

The agency was granted approval in September from Gov. Rick Perry's office and the Department of Information Resources, which is overseeing the contract, to withdraw its elections system from the contract and set up its own data operation with two separate backup locations.

The secretary of state is not alone. Most of the 27 agencies involved in the data center consolidation have expressed frustration with the project. A survey of the agencies' information technology directors taken in the spring found that 88 percent of them were dissatisfied with the services provided by IBM.

Perry spokesman Chris Cutrone said that maintaining the integrity of the elections system was paramount.

The attempts to get the elections system installed and tested at the consolidated data center were marred by missed deadlines, equipment and software failure, inadequate disaster recovery and other problems, Cutrone said.

"We reached the point where we were no longer confident that Team for Texas could get servers and software for the elections system installed and properly tested," Cutrone said, referring to the IBM-led partnership.

Federal money that pays for the mandated statewide voter registration system will cover the $7.9 million cost of the new data home for the elections system, known as Texas Elections Administration Management, Dillard said.

The secretary of state's data system will probably operate independently at least through the 2011 redistricting process, Dillard said.

When issues related to "inadequate performance and service" with the data center project are resolved, the agency will rejoin the effort, Secretary of State Hope Andrade wrote in a September letter to the Department of Information Resources.

"Until then, we simply cannot put the Texas election system at risk," Andrade wrote.

IBM spokesman Jeff Tieszen said the company would work with the Department of Information Resources during the transition. He declined to address the specific criticism by Andrade.

Under the seven-year contract, IBM is merging the separate data centers of 27 state agencies into two streamlined and updated facilities. The objective of the contract is to save money and improve security.

But the project has been plagued with service issues, slow progress and high-profile data losses. A December completion date looms for IBM to get all the agencies' operations running in the consolidated centers but, as of this summer, the process was far behind schedule.

In 2008, the loss of some critical state data at the office of the attorney general led Perry to suspend consolidation until IBM ensured that the state's data was protected. Although the consolidation resumed, the problems have persisted.

On the heels of the secretary of state outage, the attorney general suffered another loss of data related to Medicaid fraud cases, just as it had in 2008.

Cutrone said the attorney general's office had not asked to withdraw from the consolidation and its problems were different from those faced by the secretary of state.

The Department of Information Resources has taken steps recently to put the project back on track.

There is a new agency head, a high-level executive solely responsible for the data center contract, and an independent review is under way to identify the problems with the project and recommend changes. That report is due next week.

:::::::: PÄÄTTYY ::::::::

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_216

Tässä tuli taas vastaan pari (1 ja 2) uutista, että Facebook ja SSL-protokolla voisivat sisältää tietoturvaongelmia.

Eipä lakkaa ihmettelemästä ihmisten hyväuskoisuutta. Jokainen tietotekninen järjestelmä on altis murtautumiselle.

Toisin sanoen Facebook on niin uusi järjestelmä, että sitä ei ole vielä hiottu paria vuosikymmentä, joten se on oletusarvoisesti altis kaikille mahdollisille tietoturvaongelmille.

Taas SSL on sen verran vanha protokolla, että siinä ei olettaisi olevan tietoturvaongelmia. Kuitekin SSL-protokollastakin löytyi vika, joten ympäri maailmaa joutuu lauma insinöörejä ja tietotekniikkaihmisiä tekemään pitkää päivää päivittääkseen kaikki palvelimet yms. SSL-protokollaan liittyvillä korjauspaketeilla.

Eli suomeksi sanoen Facebook on reikäinen moska, koska siihen lisätään koko ajan uusia ominaisuuksia, ja vanhoja virheitä ei ehditä korjaamaan tai edes löytämään.

Uutinen 1.

:::::::: ALKAA ::::::::

http://www.tietoviikko.fi/kehittaja/article344686.ece

Facebookissa jättiaukko - kaikki tiedot olivat urkittavissa

TIETOTURVA Ilari Sani, 5.11.2009, 13:34

Facebookissa jättiaukko - kaikki tiedot olivat urkittavissa

Facebook- ja MySpace-yhteisöpalveluista on löytynyt vakava tietoturva-aukko, jonka kautta ulkopuoliset saattoivat lukea kaikkia käyttäjän tietoja ja esimerkiksi lähettää viestejä käyttäjän nimissä.

MySpace korjasi aukon ensimmäisenä, ja Facebook seurasi tänään perässä. Aukon löysi alankomaalainen Facebook-sovellusten kehittäjä Yvo Schaap.

Flash vuotaa, kun sen annetaan

Turva-aukkoa käytettiin hyväksi Flash-tekniikalla. Jos käyttäjä oli kirjautunut Facebookiin ja hän avasi sopivasti koodatun Flash-sovelluksen, saattoi se lukea ja kirjoittaa käyttäjän Facebook-tietoja miten haluaa. Sovelluksen ei tarvinnut sijaita Facebookin sivuilla.

Flash-sovellukset eivät tavallisesti voi ottaa yhteyttä vieraille palvelimille. Jos palvelimen omistaja kuitenkin haluaa sallia yhteyden, voi sen tehdä crossdomain.xml-asetustiedostolla, jossa kerrotaan mistä yhteyden saa ottaa ja mitä tietoja voi käyttää.

Ongelmana oli, että Facebookista löytyi asetustiedosto, joka salli täydet oikeudet mistä tahansa peräisin oleville sovelluksille. Sovellus saattoi lukea käyttäjän kirjautumistiedot ja tämän jälkeen ohjata Facebookia kuin käyttäjä itse.

Flashissa itsessään ei ollut vikaa, vaan aukko oli seurausta Facebookin lepsuilusta tietoturva-asetuksissa. Samanlaisia aukkoja saattaa olla muissakin palveluissa, eikä niiltä voi suojautua kokonaan muuten kuin luopumalla Flashista. Palveluista ulos kirjautuminen käytön jälkeen kuitenkin vähentää riskiä.

:::::::: PÄÄTTYY ::::::::

Uutinen 2.

:::::::: ALKAA ::::::::

Verkkopankkiyhteyksien protokollassa on vakava aukko

TIETOTURVA Vesa Linja-aho, Tietoviikko, 6.11.2009, 9:42

http://www.mikropc.net/kaikki_uutiset/article344936.ece

Verkkopankkiyhteyksissäkin käytetystä ssl-protokollasta on löytynyt vika, jota hyväksikäyttämällä hyökkääjä voi siepata tietokoneiden välistä viestintää.

Vika on itse protokollassa, eikä sen jossain yksittäisessä toteutuksessa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että korjauksia on tehtävä sekä selaimiin että palvelinohjelmistoihin.

Ssl-protokolla on jatkuvasti tarkan tietoturvatutkimuksen kohteena, koska sitä käytetään niin monessa paikassa. Turva-aukkoja on löytynyt ennenkin. Viime vuonna tutkijat löysivät tavan väärentää ssl-sertifikaatteja. Myös viime kesänä löydettiin useita tapoja vaarantaa ssl-liikennettä. Nyt löytynyt turva-aukko on erilainen, koska se ei liity sertifikaattien käsittelyyn vaan itse protokollaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että aukon korjaaminen on erittäin työlästä.

Tietoturvayhtiö PhoneFactor löysi aukon jo elokuussa, ja sen korjaaminen aloitettiin kaikessa hiljaisuudessa. Suunnitelmat saivat uutta vauhtia, kun joku vuoti tiedot aukosta julkisuuteen keskiviikkona. Pian yhtiö julkisti turvareiän yksityiskohdat julkisuuteen. ”Koska pahikset tietävät jo turva-aukosta, niin aukosta on syytä kertoa myös hyviksille”, kertoo PhoneFactorin markkinointijohtaja Sarah Fender.

Toistaiseksi ei ole tiedossa, että joku olisi käyttänyt turva-aukkoa hyväkseen. Aukon hyväksikäyttäminen vaatii ensin murtautumista uhrin tietoverkkoon.

IDG

:::::::: PÄÄTTYY ::::::::

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_215

The decision
http://www.thenational.ae/apps/pbcs.dll/article?AID=/20091105/REVIEW/711059998/1008

Afganistan jälleen

Pakistan - tutkivaa journalismia

Afganistan - jälleen

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_214

Tässä taas Yhdysvallat-uutispätkää...

Yhdysvaltojen hajoava koulujärjestelmä

PBS: Obama´s war

Hyvää jatkoa.

IRAK johti harhaan, ja nyt ollaan suossa Afganistanissa

Ehkä PARAS Afganistan-haastattelu tähän mennessä - pakko katsoa!
Taliban - 6%

Vähän hyvää jatkoa tuolle parhaalle Afganistan-haastattelu

Mielenkiintoinen huomio, tietyissä pisteissä Yhdysvaltojen tekninen ylivoima ei onnistu

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_213

Seuraava linkki oli mielenkiintoinen: http://europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=IP/09/1500

Competition: Commissioner Kroes signs Memorandum of Understanding with Brazil

Jonain päivänä voi olla mahdollista, että johonkin maailmanlaajuiseen korporaatioon tehdään yhtenä päivänä tarkastus useammalla mantereella ja vielä useammassa maasssa.

Olisi se aika tylyä, jos johonkin yritykseen iskisi kymmenissä maissa yhtä aikaa kilpailuviranomaisten tarkastus.

Mutta ajatuksen tasolla tätä voi pohdiskella tässä vaiheessa.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_212

Tein taas lausunnon Komission suuntaan, kun kerran oikein kysyvät palautetta.

Tällä kertaa kyseessä oli Komission kilpailun pääosaston kysely, jossa pyydettin palautetta Microsoft-konsernin ehdotuksesta, Public Undertaking by Microsoft.

Komissio ja Microsoft ovat antaneet kaikille IT-asioita seuraaville luettavaa ja tiedotettavaa moneen suuntaan.

Tästä suora kopio lausunnon tiedoista.

28 October 2009 / In English
28. lokakuuta 2009 / Englanniksi.

Following web pages should be consulted first:
http://www.microsoft.com/presspass/press/2009/oct09/10-07statement.mspx

From that web page it is possible to download the main document and Annexes A-D.

Those Microsoft documents are collected to this ZIP file (five documents).

At the moment of sending the Opinion to the Commission was ready to take feedback related to the Public Undertaking by Microsoft.

My Opinion is in this PDF file, in English.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_211

Huomenna se alkaa.... Mikä????

Windows 7 julkaistaan 22.10.2009 maailmanlaajuisesti.

Kyseessä on Microsoft-korporaation oman korkeateknologisen saippuaoopperan uusi jakso, koska heidän on aivan välttämätön pakko onnistua Windows 7 -käyttöjärjestelmän kanssa.

Valtava joukko IT-aktiiveja, kuten minä, on kieltäytynyt Windows VISTA -käyttöjärjestelmästä.

Valtava joukko yrityksiä on kieltäytynyt Windows VISTA -käyttöjärjestelmästä.

Windows 7 -käyttöjärjestelmän on PAKKO olla menestys.

JOS (siis JOS) Windows 7 on samanlainen epäonnistuminen kuin VISTA, niin seurauksia ja seurannaisia on vaikea arvioida.

Microsoft-korporaation Tuomiopäivä on silloin, JOS markkinavoimat sanovat, että myös Windows 7 -käyttöjärjestelmä on epäonnistunut.

Merkittäköön aikakirjoihin Rannilan ennustus: Microsoft-korporaation on PAKKO onnistua Windows 7 -käyttöjärjestelmässä; epäonnistumista ei tällä kertaa voi sallia.

Huomenna jokainen IT-teknologia -blogi kuhisee vain yhdestä asiasta: Windows 7.

Tämän jälkeen alkaa laaja testaus eri puolilla maailmaa, ja näiden testauksien tulokset ovat ratkaisevia.

Jokainen tietohallintopäällikkö odottaa testeiltä merkittäviä tuloksia:
a) Onko Windows 7 parempi kuin Windows XP ?
b) Onko Windows 7 parempi kuin Windows VISTA ?
c) Onko Windows 7 tarpeeksi vakaa yrityskäyttöön ?
d) Kannattaako odottaa Windows 7 Service Pack 2 -versiota kaikessa rauhassa ?
e) Kannattaako asentaa uusiin koneisiin Windows 7 ?
f) Tarkoittaako Windows 7 kalliita konehankintoja ?
g) jne. voi kukin keksiä lisää.

Summaten.

Tavalliset kuluttajat eivät tässä asiassa voi mitään. Heille lykätään käteen Windows 7, ja harvat osaavat muuta edes vaatia.

Mutta yritykset, joilla on varaa palkata muutama IT-aktiivi testaukseeen, ovat aivan toisessa asemassa.

5, 50, 500, 5000 tai 10000 työasemaa ylläpidettävänä on kova tehtävä, jolloin ei ole halua tehdä kovin paljon virheitä.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_210

Tässä lausunnot-sivun tekstiä suoraan kopioituna.

16 October 2009 / In English
16. lokakuuta 2009 / Englanniksi.

Following web pages are useful:
http://ec.europa.eu/competition/antitrust/cases/index/by_nr_79.html#i39_530
http://www.microsoft.com/presspass/press/2009/oct09/10-07statement.mspx

Relevant PDF files I collected to this ZIP file.

At the moment of sending the Opinion to the Commission there was still some time to the final deadline of opinions.

Readers are stronly recommended to send their comments before 7 November 2009.

My Opinion is in this PDF file, in English.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_209

Voisiko vastaava tapahtua Suomessa, eli saataisiin aikaan Kiukku-Kristillisten porukka, joka ajaisi Keskustelu-Kristillisyyden ulos esim. Kristillisdemokraateista ja/tai Kokoomuksesta?

Katsotaanpas........

PEW-tutkimuskeskus auttaa meitä eteenpäin:
http://religions.pewforum.org/reports

Tässä mielestäni tärkein taulukko / USA.

Vastaava tieto Suomesta

http://www.uskonnot.fi/raportit/

Tässä mielestäni tärkein taulukko / SUOMI.

Näistä kahdesta teen seuraavat johtopäätökset:

• 25% suomalaisten kääntäminen Kiukku-Kristityiksi olisi kova homma
• 25% on yksi rajana Yhdysvalloissa, koska evankelisia on n. 25%
• loput 25% pitäisi saada muista ryhmistä
• loppu 75% on niin sekava joukko, että siitä 25% puristaminen yhteen porukkaan on vaikeaa

Eli oma johtopäätökseni on, että kaikkien Yhdysvaltojen evankelisten kristittyjen määrä ei riitä, koska enemmistöön tarvittaisiin se >50%.

Ehkä joskus tulevaisuudessa republikaaneille tulee samanlainen hahmo kuin Bush Nuorempi, joka pystyi kokoamaan sen vaadittavan >25% evankelisten lisäksi, eli 25+25+jotain%.

Suomessa taas suuri osa on ns. perusluterilaisia, joita ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa Kiukku-Kristityiksi. Kun fundamentalistien määrä on n. 1%, niin siitä kampeaminen 25% saakka olisi kova homma - mahdollisesti tämä tarkoittaisi aivan oman kirkkokunnan perustamista.

Että Suomessa on kovin kivinen maasto fundamentalismille, josta osa on Kiukku-Kristillisyyttä.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_208

Tilasin elämäni ensimmäisen kirjan Amazon.com-kirjakaupasta.

Republican Gomorrah: Inside the Movement that Shattered the Party
Max Blumenthal
http://maxblumenthal.com
Hardcover: 416 pages
Publisher: Nation Books (September 8, 2009)
Language: English
ISBN-10: 1568583982
ISBN-13: 978-1568583983

Jokainen, joka yrittää ymmärtää Yhdysvaltain uskonnollista oikeistoa, yrittää ymmärtää kyseistä liikehdintää älyllisellä tasolla.

Max Blumenthal kuitenkin osoittaa, että Yhdysvaltojen uskonnollista oikeistoa ei voi - eikä kannata - ajatella älyllisenä liikkeenä.

Noin suomalaiseen makuun Suomen Kristillinen Liitto, nykyiset Kristillisdemokraatit, oli ja on maltillinen uskonnollinen liike, ja heidän kanssaan pystyy aina ja kaikkialla keskustelemaan rauhallisesti ilman suurempaa meteliä.

Itse olen pohtinut, että Yhdysvaltojen uskonnollinen oikeisto edustaa Kiukku-Kristillisyyttä, kun taas Suomen vähäinen uskonnollinen oikeisto on Keskustelu-Kristillisyyttä.

Max Blumenthal osoittaa kuinka Kiukku-Kristillisyyttä on osattu johtaa, hallita ja kehittää. Loppujen lopuksi kaiken suurimpana pääteasemana on George W. Bush, eli Bush Nuorempi, joka pystyi ennennäkemättömällä tavalla yhdistämään konservatiivisuuden eri haarat omaan persoonaansa.

Kun tähän Max Blumenthalin teokseen yhdistetään Adam Curtisin tekemä tutkivan journalismin dokumentti neo-konservatiiveista, niin kuvio on valmis.

Seuraavaan taulukkoon olen yrittänyt laittaa erilaiset konservatiivisuuden suuntaukset.

"Shock troops" on usein käytetty termi. Eli republikaanien Perus-Porukka (THE Base) saadaan tietyillä Kiukku-Kohdilla (Anger Points) liikkeelle.

Max Blumenthal kuitenkin osoittaa, että kuinka hyvin hiottu koneisto Kiukku-Kristillisyyden taakse on saatu rakennettua.

Ongelmaksi on muodostunut, että jatkuva kiukku on vieraannuttanut maltilliset kristilliset republikaanit ja täysin maalliset republikaanit.

Loppujen lopuksi kohtuullinen osa republikaaneista ajatutui Barack Obaman kannattajiksi joko julkisesti tai salaisesti äänestyskopissa.

Jäljelle on jäänyt porukka, joka on:

• kiukkuisia
• valkoisia
• kristittyjä
• erityisesti evankelisia kristittyjä (USA:n termi)
• yli 30-vuotiaita.

Tosiasiassa Yhdysvallat on jo muuttumassa

• monimuotoiseksi
• värilliseksi
• moniuskontoiseksi.

Max Blumenthalin kirja on hyvä luettavaksi, kun haluaa nähdä kuinka ideologian takana ei ole aina järki vaan tunne - tässä tapauksessa voidaan puhua myös tuskasta.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_207

Afganistan on edelleen kuuma peruna Yhdysvalloissa. Tässä kokoelmaa.

Taas yksi erilainen näkemys Afganistan-tilanteeseen
Warlords >> näitä löytyy edelleen.
Käytävillä puhuttu, että tarvittaisiin satoja tuhansia sotilaita...

Tässä jutussa on 600 000 sotilasta mainittuna.

Barbara Lee - ainut Afganistanin sotaa vastaan äänestänyt kongressin jäsen.
http://www.democracynow.org/2009/10/7/as_afghan_war_enters_9th_year

Ja päälle päätteeksi uusin Afganistan-elokuva:
http://rethinkafghanistan.com/videos.php

Uusin kirjoitus on mielipidesivulla

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_206

Ilmeisesti Yhdysvalloissa on jälleen uusi hysteria. Eli tällä kertaa kyse on IRAN, eli sen toiminta.

Mielenkiintoista nähdä kuinka tässä käy. Diplomatia ei tunnetusti ole Yhdysvalloissa kovin hyvin suosittu harrastus.

Tässä muutama ote.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_205

Tässä pari mielenkiintoista.

Aivan lopussa.
"Meidän [USA] rooli maailmassa ei ole enää niin suuri kuin se oli ennen".

Se vaatii varmaan pari sukupolvea ymmärtämään, että Neuvostoliitto hajosi, ja tämän seurauksena on aivan uudet liittokunnat nykymaailmassa.

Jaa-a.

Afganistan - voiko käyttää edes termiä "voitto / success".

Onko Afganistan uusi Vietnam???

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_204

Tähän on taas hyvä kopioida uutinen.

:::::::: ALKAA ::::::::

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Saudi-Arabia+avasi+ensimmäisen+sekayliopiston/1135249529348

Saudi-Arabia avasi ensimmäisen sekayliopiston

23.9.2009 14:04, Reuters

THUWAL. Saudi-Arabia avasi keskiviikkona ensimmäisen naisia ja miehiä kouluttavan sekayliopistonsa. Toisin kuin muissa saudien opinahjoissa, uudessa yliopistossa nais- ja miesopiskelijat voivat osallistua samoille luennoille ja käydä samoissa kahviloissa.

Länsidiplomaatit toivovat yliopiston edistävän islamilaisvaltion muutosta. Thuwalin kylässä Punaisenmeren rannalla sijaitseva yliopisto, King Abdullah University of Science and Technology (KAUST), on jo houkutellut yli 70 professoria ja 800 opiskelijaa ulkomailta.

Kuningas Abdullahin oli tarkoitus vihkiä yliopisto käyttöön myöhään keskiviikkona. Paikalle oli kutsuttu myös alueen johtajia ja länsivirkamiehiä.

85-vuotias kuningas on ajanut muutoksia Saudi-Arabiaan. Uudistukset ovat kuitenkin törmänneet konservatiivisten uskonoppineiden ja prinssien vastustukseen.

Uuden, huippuvarustellun yliopiston tarkoituksena on kouluttaa sauditutkijoita, mutta vielä nyt paikalliset ovat yliopistossa vähemmistössä. Yliopistoa pitää yllä valtion öljy-yhtiö Aramco, eikä se ole opetusministeriön hallinnassa.

Länsidiplomaattien mukaan Saudi-Arabian pitäisi uudistaa koko koulutusjärjestelmänsä.

"KAUST on vaikuttava, mutta aloittaa väärästä päästä. Sen sijaan että pumpataan miljardeja yliopistoihin, pitäisi uudistaa uskontoon keskittyvää peruskoulua", sanoi eräs länsidiplomaatti.

:::::::: PÄÄTTYY ::::::::

Sama homma olisi pitänyt tehdä Afganistanissa.

Tietysti Taliban oli julma hallitsija ja käytti kovia otteita.

Vastaavalla tavalla Saudi-Arabia on tiukasti johdettu maa, jossa on kohtuullisen tiukka uskonnon noudattaminen.

Oikea tapa olisi ollut keskustella ja neuvotella Taliban-liikkeen kanssa, ja aloittaa erilaisia kehittämis-, korjaus- yms. hankkeita.

Me tahdomme vain olla niin kärsimättömiä.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_203

Glenn Beck Yhdysvalloissa on ilmeisesti alittanut taas yhden rajan Yhdysvalloissa.

Tässä keskustelupätkää, jossa toimittajat ovat osasto vakavilla ilmeillä matkassa.

Visit msnbc.com for Breaking News, World News, and News about the Economy

Visit msnbc.com for Breaking News, World News, and News about the Economy

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_202

Yhdysvalloissa on tosiaan keskustelua, että mitä ihmettä he tekevät Afganistanissa.

Tässä kokoelma keskusteluista.

Visit msnbc.com for Breaking News, World News, and News about the Economy

Visit msnbc.com for Breaking News, World News, and News about the Economy

Visit msnbc.com for Breaking News, World News, and News about the Economy

Visit msnbc.com for Breaking News, World News, and News about the Economy

Visit msnbc.com for Breaking News, World News, and News about the Economy

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_201

Tuossa viime viikolla joku ilmaisi, että on seurannut jo vuosia Tšetšenian tilanteen kehittymistä. Vähän samalla tavalla kuin meikäläinen on seurannut jo vuoden Yhdysvalloissa Afganistan-keskustelua MSNBC- ja PBS-kanavilla.

Enpä osannut viime viikolla sanoa tähän mitään viisasta.

Vasta tänään paukahti mieleen - sehän on se termi, eli "terrorismin vastainen sota".

Eipä Yhdysvallat osannut parempaa termiä olisi voinut keksiä kuin tämä "terrorismin vastainen sota".

Nyt jokainen maailman maa voi sanoa haluamastaan ilmiöstä, että se on "terrorismin vastaista sotaa".

Tähän päälle sopii taas kaksi MSNBC:n juttua Afganistaniin liittyen.

Visit msnbc.com for Breaking News, World News, and News about the Economy

Visit msnbc.com for Breaking News, World News, and News about the Economy

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_200

Aikanaan perustin kunnallisvaalien 2008 jälkeen tämän Päiväkirja-sivun.

Tämä kirjoitus on numeroltaan 200. kirjoitus nykyisellä Päiväkirja-sivulla. Tätä ennen oli tietysti joukko kirjoituksia kunnallisvaalien uutisina.

Mikä soveltuisi parhaiten kuvaamaan tällaista historiallista hetkeä?

Oikeastaan paras tapa on sanoa, että "HTML".

"Hyvin Tekstiä Muilla Luetat"?

Ei nyt aivan - oikea vastaus on - fanfaareja/torvisoittokunta:
"Hyper Text Markup Language".

Viime viikolla pohdin yhden henkilön kanssa, että pitäisiköhän perustaa Facebook-tilit ja ryhtyä mesomaan siellä. Ehtiihän tuonne vielä Facebook-yhteisöön mesoamaan, kunhan Facebook-yhteisön tietoturvaongelmat ja tekijänoikeuskysymykset on ratkaistu edes puoliksi hyvin.

Mutta vanha kunnon HTML ..... Mihin se häviäisi??

HTML varmaan tulee pysymään tietotekniikassa tästä eteenpäin vielä hyvin pitkän aikaan.

Itse olen pohtinut noin teoriassa, että saako näistä kohutuista palveluista, Twitter ja Facebook, ajettua KAIKEN lisäämänsä tieton yhtenä HTML-sivuna omaa arkistoansa varten. Ehkä tämä on jo, ja tämä on turhaa jorinaa.

Oma oletus on, että perusasetuksilla tehdyllä HTML-sivulla tehty teksti tulee pysymään luettavana tästä eteenpäin ainakin muutaman vuosikymmenen.

Tähän sopii hyvin seuraava uutinen - "COBOL: 50 vuotta ja lujaa menee"

:::::::: ALKAA ::::::::

http://www.itwire.com/content/view/27933/53/

Cobol, 50 years on and it’s still doing its job
ITWire
by Peter Dinham

Wednesday, 23 September 2009

COBOL, the ubiquitous computer language that emerged at around the same time as the IT industry itself, has just turned 50 and, according to enterprise applications management company, Micro Focus, despite its age, COBOL still plays a pivotal role in running most of the world’s businesses and public services, from powering almost all global ATM transactions, running nearly three quarters of the world’s business applications, and booking hundreds of holidays every single day.

In May this year, Micro Focus published research, which it reported. showed that people still use COBOL at least 10 times throughout the course of an average working day, but despite using the technology so often, only 18 per cent of those surveyed had ever actually heard of COBOL, although equivalent research conducted by the company in the US showed Americans rely on COBOL even more, using it at least 13 times per day.

Micro Focus CTO, Stuart McGill says the name COBOL (COmmon Business-Oriented Language) was agreed during a meeting of the Short Range Committee, the organisation responsible for submitting the first version of the language, on the 18th of September 1959, following a meeting at the Pentagon where guidelines for COBOL were first laid down.

“Despite its age, COBOL still plays a pivotal role in running most of the world’s businesses and public services, from powering almost all global ATM transactions, running nearly three quarters of the world’s business applications, and booking hundreds of holidays every single day. There is understood to be over 200 billion lines of COBOL code in existence, with hundreds more being created every single day.”

According to McGill, COBOL can trace its origins to the very start of the computer age, “yet its applications continue to deliver to businesses and the public sector every single day. In an industry constantly driven by innovation and the ‘next big thing’, it is a real testament to the language’s resilience, flexibility and relevance to the task at hand that it is still so widely used today.

“Customers come to us to modernise their business critical applications – not rip them out – because they hold deep business intelligence and continue to deliver value every single day. The vast majority of these applications have been written in mature languages, such as COBOL. Very few languages could make the same claim fifty years on.”

And, according to Mike Gilpin, an analyst at Forrester research and former COBOL programmer, 32 per cent of enterprises say they “still use COBOL for development or maintenance,” and he adds, “COBOL is one of the few languages written in the last 50 years that's readable and understandable… Modern programming languages are ridiculously hard to understand.”

:::::::: PÄÄTTYY ::::::::

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_199

Yhdysvalloissa kuohuu edelleen.

Ns. radikaali oikeisto on lisännyt kierroksia, ja muodollisesti he vastustavat Barack Obaman terveydenhuollon uudistusajatusta.

Tosiasiassa ns. radikaalilta oikeistolta voi tässä vaiheessa odottaa lähes millaisia lausuntoja tahansa. Obamaa on ilmeisesti verrattu lähes jokaiseen viime vuosituhannen diktaattoriin.

Sitten mielenkiintoinen piirre on ollut, että osa väestä on tuonut aseita näihin radikaalien oikeistolaisten kansankokouksiin. Ei nyt kovin moni, mutta sillä tavalla, että ilmiö ei ole vain yhden höyrypään ajatus.

Mutta lyhyesti voisi tiivistää koko homman seuraaviin:
* lost of civility
* give our country back.

Tästä ns. sivistyksen katoamisesta olen tainnut joskus kirjoitella aikaisemminkin.

"Give our country back". Tämä onkin sitten vaikeampi kuvailla. Mutta osa oikeistosta kokee raivoisasti, että Yhdysvallat on karkaamassa täysin sosialistisille/kommunistisille linjalle, ja maa sosialisoidaan täydellisesti.

Jaa-a.

Oma oletus on, että Yhdysvaltalaiset eivät ole kommunismia tai sosialismia oikeasti oikein järjestelmänä kokeneet.

Eiköhän heidän tietonsa perustu värittyneisiin kuvauksiin, eikä oikeaan kokemukseen.

Glenn Beck on nyt oikeistopuolella kuuma nimi, ja hän on FOX-kanavalla nostanut oman ohjelmansa aivan uudelle tasolla.

Sitten MSNBC:n puolella, jota voi taas pitää valkoihoisten demokraattien pesäpaikkana, on juttu tästä Glenn Beck -ilmiöstä.

Aikaisemminkin olen kirjoittanut, että MSNBC on demokraattien pesäpaikka, joskin siellä on muutama republikaani ns. poliittisina kommentaattoreina.

Vielä lisäisin tosiaan, että MSNBC on valkoihoisten demokraattien pesäpaikka, koska kaikkien poliittisten keskusteluohjelmien pääjuontaja on valkoinen.

Itse olen kuitenkin pitänyt PBS:n ja MSNBC:n tavaramerkkinä sitä, että suurin osa väittämistä kuitenkin on tosiasioihin perustuvia.

PBS on tietysti puolueeton, ja se on tutkivan journalismin linnake - kuten monet kerrat todettu aikaisemmin.

Joskus MSNBC:n puolella juontajien on vaikea pidätellä republikaaneihin kohdistuvaa kritiikkiä, ja joskus MSNBC:n puolellakin kritiikki ampuu reilusti yli.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_198

Mitähän järkevää voisi sanoa edellä mainituista uutisista?

Afganistanista voi todeta, että Yhdysvalloilla on iso kasa epävarmoja liittolaisia Afganistan-operaatiossa. Kun jokainen liittolaisen sisäpolitiikkaa on kuitenkin sidoksissa myös ulkopolitiikkaan, niin ristivetoa on joka suuntaan:

• joukot pois
• lisää joukkoja
• ei joukkoja taistelutehtäviin
• joukkoja taistelutehtäviin
• jälleenrakennukseen väkeä
• jne. jne.

Että tässä mielessä Saksan ja Suomen keskustelu on vain oireellista.

Toisaalta meillä Suomessa on porukkaa, jotka haluavat vahvat kotimaiset puolustusvoimat kunnollisella reservillä. Toisaalta on porukkaa, joka haluaa, että Suomi osallistuu laajasti erilaisiin operaatiohin esim. NATO-johtoisesti.

Itse olen pohtinut, että sodan aloitus avaa aina valtaisan joukon erilaisia epävarmuustekijöitä.

Esimerkiksi Yhdysvaltain armeijan joukot ja armeijan yksityiset aliurakoitsijat ovat todistetusti tehneet erilaisia väärinkäytöksiä. Näitä tuskin tehtiin sotaa edeltävinä laskelmina, eikä kukaan tällaisia etukäteen edes odottanut.

Varmaankin on niin, että sota tarpeeksi pitkällä aikavälillä lopettaa ns. sivistyksen ja kaiken kehittyneemmän ajattelun. Jäljelle jää vain väkivalta, katkeruus, koston kierre, epätoivo ja koko joukko muita kielteisiä tekijöitä.

Itse olen puhunut rationaalisuusolettamasta, eli odotetaan ihmisten käyttäytyvän aina ja kaikkialla jokseenkin järjellisesti.

Kun kuitenkin melkoinen osa väestöstä on Suomessakin todistetusti ajettu jonkin järkyttävän tapauksen jälkeen erilaisiin tunnelmiin/tunnemyrskyihin, niin muutaman päivän ajan kaikki keskustelu veivaa täysin järjettömissä aiheissa - kuinka tämä oli edes mahdollista???

Lyhyesti sanoen sota avaa portit kaikelle täysin järjettömälle käytökselle ilman mitään rajaa.

Enpä uskoisi kaikkien suomalaisten ajattelevan niin järjellisesti, jos vaikka Irakin ja Afganistanin sodan tyyliin osa Suomesta vallattaisiin, ja siinä rytäkässä kuolisi kohtuullinen kasa suomalaisia. Siinä vaiheessa aika moni alkaa oletettavasti tutkimaan asekaappinsa sisältöä.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_197

http://www.pbs.org/now/shows/535/index.html

PBS:n ohjelmat ovat tutkivan journalismin linnakkeita Yhdysvalloissa.

Lyhyesti sanoen Yhdysvaltain kuljetusjärjestelmässä on joitain ongelmia.

Itse ohjelma ohessa.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_196

Katsoin taas MSNBC:n keskusteluohjelmat läpi parin viikon ajalta.

Yhdysvaltojen sisäinen keskustelu on keskittynyt nyt Obaman ajamaan terveydenhuollon uudistukseen. Lyhyesti sanoen tässä keskustelussa on kaikki järki heitetty sivuun jo ajat sitten. Väki yksinkertaisesti huutaa, eikä keskustele.

Lyhyesti sanoen väki Yhdysvalloissa ihmettelee, että mitä tekisivät Afganistanin tilanteen kanssa. Helppoja ratkaisuja ei ole.

Sitten Afganistan-kierros näistä keskusteluista.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_195

Suomessa julkaistiin pari uutista Afganistaniin liittyen.

Uutinen 1:

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/71626-kovan-tason-jyrahdys-”suomen-lopetettava-turha-sotiminen”

Hägglund: Suomalaisjoukot eivät kuulu Afganistaniin
17.9.2009 5:08
STT

Tampere. Puolustusvoimain entisen komentajan Gustav Hägglundin mielestä Suomen joukot eivät kuulu Afganistaniin. Kenraali Hägglund sanoo Aamulehden haastattelussa, ettei Suomen tulisi osallistua "tarpeettomaan sotimiseen".

"Mitä se meille kuuluu, onko siellä Taleban johdossa vai ei", Hägglund sanoo.

Hägglundin mukaan Suomesta on tullut sisällissodan osapuoli eivätkä poliitikot ole huomanneet tätä. Hän jatkaa, etteivät suomalaiset sovi taisteluihin, joissa pitää hyökätä ja tappaa ihmisiä.

Hägglundin mielestä Suomi ei voi kuitenkaan yksinään vetäytyä Afganistanista. Suomen tulisikin edesauttaa kansainvälisen yhteisön lähtöä maasta. Kenraali arvelee, että länsimaat ennen pitkää kyllästyvät operaatioon kärsittyään riittävästi tappioita.

Uutinen 2:

http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/71306-saksa-haluaa-pois-afganistanista

STT - Uusi Suomi

13.9.2009

Kristillisdemokraatit vaaleissa haastava ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier on laatinut suunnitelman Saksan joukkojen vetämisestä Afganistanista vuoteen 2013 mennessä.

Sosiaalidemokraattien kansleriehdokkaana vaaleihin käyvä Steinmeier sanoo, että seuraavan parlamentin tulisi luoda perusta vetäytymiselle.

Steinmeierin kymmenkohtaisessa suunnitelmassa tähdennetään, että joukkojen vetämisen edellytyksenä on hyvin koulutettu Afganistanin poliisi. Ulkoministerin aikeesta kertoi sunnuntaina muun muassa Der Spiegel -lehti.

Saksan ulkoministeriön edustaja vahvisti Steinmeierin suunnitelman, mutta kieltäytyi kertomasta siitä tarkemmin.

Arvostelu Saksan sotilaallista läsnäoloa vastaan Afganistanissa on voimistunut viime aikoina.

Myös Merkel hahmotteli vetäytymistä

–Menimme Afganistaniin estämään terrori-iskuja, mukaan lukien itseämme vastaan, Steinmeier sanoi Super Illu -aikakauslehdelle.

–Mutta emme aio pysyä siellä ikuisesti.

–Keskusteluissa määritellään, kuinka kauan meidän ja muiden kansainvälisten sotilaiden on viivyttävä maassa ja kuinka paljon lisää afganistanilaissotilaita ja -poliiseja on koulutettava vastaamaan turvallisuudesta, Steinmeier jatkoi.

Lehtitietojen mukaan perustettaisiin erityinen rahasto, jolla tuettaisiin talebanien kannattajien sopeutumista Afganistanin yhteiskuntaan.

Uutiset ulkoministerin aikeista tulivat julkisuuteen juuri hänen ja liittokansleri Angela Merkelin sunnuntai-iltaisen tv-väittelyn edellä.

Afganistan-operaatiota on arvosteltu etenkin ilmaiskusta, jonka saksalaisupseeri pyysi Natolta talebaneja vastaan. Iskussa kuoli talebanien lisäksi 30 afganistanilaissiviiliä.

Viime viikolla julkistetun mielipidekyselyn mukaan 57 prosenttia saksalaisista oli sitä mieltä, että saksalaisjoukot pitäisi vetää heti pois Afganistanista.

Merkel puolestaan hahmotteli lauantaina Süddeutsche Zeitung -lehdessä, että Saksa haluaa valmistella yhdessä liittolaistensa kanssa strategiaa, joka siirtäisi vastuun Afganistanille viidessä vuodessa.

Steinmeier ja Merkel ovat olleet samassa hallituksessa neljä vuotta. Kristillisdemokraattien kannatus on mielipidekyselyjen mukaan yli kymmenen prosenttiyksikköä suurempi kuin sosiaalidemokraattien.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_194

Yhdysvallat on yksityistänyt melkoisen osan armeijansa toiminnasta.

Tässä on keskustelupätkä, jossa käydään läpi tämän yksityistämisen ongelmia.

Tästä mallia Suomeen ??? - kysyn vain.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_193

Katsoin taas MSNBC:n viikon videoiden otsikot.

Yhdysvalloissa ei oikein tiedetä, että mitä he tekisivät Afganistanin tilanteen kanssa.

Tässä on kolme sopivaa juttua tähän liittyen.

Tänne luotu täysin uusi sivu.

linkki tässä .

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_192

Microsoft-Watch -blogin Joe Wilcox siirtyi Betanews-blogiin, mutta samaa Microsoft-seurantaa hän harrastaa.

Uutinen PDF-tiedostona tässä linkissä.

Ja linkki tuttuun tapaan:
http://www.betanews.com/joewilcox/article/What-is-the-Microsoft-Lifestyle/1250713231

Hän kysyy edelleen, että mikä voisi olla Microsoft-elämäntyyli.

Toistan edelleen itseäni.

Microsoft-tuotteet eivät ole enää mitään "yläluokan" tuotteita, vaan ne ovat arkisia työkaluun verrattavia. Microsoft-tuotteita on joka nurkka täynnä, ja niitä saa kierrätyksestä eri versioina, esim. huuto.net, joten ne eivät ole aikapäiviin olleet mitään yläluokan tuotteita.

Ei ole enää mitään Microsoft-elämäntyyliä, jota "alaluokka" voisi matkia.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_191

Tunnetusti MSNBC:n suuntaan voi heittää syytöksiä, että se on demokraattien äänitorvi.

Sitten voi heittää syytöksent, että FOX-kanava on republikaanien kanava.

Ei siinä mitään.

MSNBC:n Rachel Maddow heittää tässä mielenkiintoisen yhteenvedon.

Jospa suuri osa republikaaneista elää omassa todellisuudessaan, ns. miniverse, ja FOX-uutiskanava pystyy pitämään osan republikaaneista irrallaan poliittisen keskustelun faktoista.

Nyt(hän) on tehty erilaisia tutkimuksia, esim. se kanadalainen dokumentti, joissa todetaan FOX-kanavan seuraajilla olevan vääriä uskomuksia.

Tässä kai se ero menee.

MSNBC on kieltämättä demokraatti-myönteisempi, mutta suurin väittämistä osa perustuu faktoihin. FOX on kieltämättä republikaani-myönteisempi, mutta heillä on joustavampi suhtautuminen tosiasioihin.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_190

Ei se mielipide Yhdysvalloissa(kaan) ole yksiselitteinen Afganistan/Pakistan -sodan suhteen.

Tässä esimerkki.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_189

Suomessa on ollut oma vaalirahoituskohunsa - ei siinä mitään.

Sitä välillä ajattelee, että mitä sitä selaa parin viikon välein MSNBC:n muutaman ohjelman arkiston. Miksi nähdä vaivaa??

No.

Aina vain löytyy vielä törkeämpi skandaali Bush Nuoremman hallinnosta, että ei välillä uskoisi todeksi ollenkaan.

Tämä oli taas niitä viikkoja.

Bush Nuoremman hallinto pyrki pelottelemaan kansaa ennen presidentinvaaleja antamalla terrorismihälytyksiä.

Toinen aihe heti perään - CIA käytti "alihankkijoita" operaatioissaan, esim. Blackwater-yhtiö.

Että näin tällä kertaa.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_188

Päivitystä 27.1.2020: Olen seurannut avoimien tietoteknisten ratkaisujen pärjäämistä pidemmän aikaa, mutta seurannalle ei ole ollut omaa tunnistetta.
Päivitystä 27.1.2020: Avoimien tietoteknisten ratkaisujen (ATTR) seurannalle on oma tunniste.
Tunniste tälle merkinnälle: ATTR-8

Itse sain aikanaan pienen lasipallon lahjaksi, ja sen sisällä oli ilmakuplia. Katsomalla lasipallon läpi näki erilaisia heijastuksia maailmasta.

Samalla tavalla ulkopuolinen tarkkailija jollekin yhtiölle, esim. Yahoo ja Microsoft, näkee erilaisia heijastumia, koska välissä on kaikenlaisia välittäviä, muuttavia, vääristäviä ja hidastavia tekijöitä.

Nyt on tietysti niin, että jokaisen IT-uutisia seuraavan on annettava jokin lausunto koskien Microsoft- ja Yahoo-yhtiöiden uutta liittoumaa.

Sen verran muistan jostain lukeneeni, että yritysfuusioissa lyödään yhteen monesti hyvin erilaisia yhtiöitä; esimerkiksi pörssiyhtiö ostaa perheyhtiön tai pienyritys ostetaan isomman yhtiön osastoksi.

Käytännössä yritysfuusio voi olla hyvin hankala kokonaisuus, ja osa työntekijöistä voi lähteä pois yhdentyneestä yhtiöstä hyvin erilaisista syistä.

Noin periaattellisena erotuksena voi pitää, että Yahoo on puhdas Internet-yhtiö ja Microsoft on perinteikäs ohjelmistoyhtiö.

Microsoft on siitä erikoinen yhtiö, että sen Windows- ja Office-tuoteperheet tuottavat valtaisat voitot. Ongelmaksi Microsoft-yhtiölle on, että jotkut sen tuotteista eivät ole tuottaneet voittoa tai sitten ne ovat olleet kovasti tappiollisia. Ei tietysti kaikkien tuotteiden kohdalla näin.

Nyt tietysti on niin, että OpenOffice on tehnyt pienen loven Office-voittoihin. Tämän menetyksen suuruutta en nyt jaksa tarkistaa. Sitten LINUX on tehnyt pienen tai suuremman loven palvelinpuolen tuotteiden voittoihin. Ja tietysti FireFox-selain on tehnyt melkoisen loven Internet Explorer -selaimen markkinaosuuteen.

Nyt on todellista lasipalloon tuijotusta, koska nyt pitäisi pystyä ennustamaan pari-kolme seuraavaa vuotta vähintään seuraavia asioita:

• avoin ohjelma (open source) vs. suljettu ohjelma (closed source)
• Red Hat vs. Microsoft
• Canonical vs. Microsoft
• SUN/Oracle vs. Microsoft
• Google vs. Microsoft
• Windows 7 vs. Windows XP vs. LINUX
• Android vs. Windows vs. Symbian vs. muut
• Muut selaimet vs. Internet Explorer
• Google Chrome OS vs. Windows
• (erityisesti) OpenOffice vs. Microsoft Office
• minitietokoneet vs. kannettavat vs. pöytäkoneet
• perinteiset tietokoneet vs. uudenlaiset mobiililaitteet
• ODF vs. OOXML vs. PDF
• Apple???
• antitrustit tai kilpailunrikkomisen oikeudenkäynnit???

Edellä mainitut ovat asioita, jotka tulivat mieleen viiden minuutin miettimisellä. Viiden tunnin miettimisellä lista olisi valtavasti pidempi.

Tässä hommassa on niin monta liikkuvaa osatekijää, että vasta parin-kolmen vuoden päästä tiedämme, että kuinka kävi.

Selvää on, että Microsoft ei voi voittaa aivan jokaisella alueella 100% markkinaosuudella, vaan kilpailijat saavat myös markkinaosuuksia. Kyse on, että kuinka laaja kullakin osa-alueella on Microsoftin häviö tai voitto.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_187

Laitan tähän taas kolmen kuukauden laskurin IT-ihmeelle.

Opera Unite.

Ja juttu itse:
http://www.theregister.co.uk/2009/07/29/opera_unite_interview/

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_186

Edellisen jutun perusteella perkasin Karen Stennerin www-sivut.

Aikaisemmin olen lukenut autoritäärisuudesta Bob Altemeyerin kirjan, joka on saatavilla www-sivulta

Noin lyhyesti ottaen autoritäärisuus on piirre ihmisessä, ja autoritäärisuus voidaan tietysti valjastaa poliittisen toiminnan voimaksi. Sekä vasemmalla että oikealla, miksei joskus jopa keskustassakin.

Harmi kyllä Stennerin kirja ei ollut saatavilla PDF-tiedostona. Joitain liitteitä on PDF-tiedostona, mutta ei itse kirjaa.

Mutta mikään ei periaatteessa estä, etteikö myös Suomessa voisi kehittyä jonkinlainen autoritäärinen porukka.

Tosin Suomen mediaympäristö eroaa Yhdysvalloista monella eri tavalla.

Voi noin lyhyesti sanoa, että kaikki neljä pääkanavaa suhtautuvat kohtuullisen ankaralla otteella kaikkia poliitikkoja kohtaan, ja yksittäinen poliitikko ei saa kovin hellää kohtelua.

Sitten lehdistö on myös arvonsa tuntevaa, ja esimerkiksi ILKKA-maakuntalehti kyllä antaa tilaa erilaisten poliittisten suuntausten edustajilla. Aina välillä tietysti Keskusta-kortti vilahtaa ILKKA-maakuntalehdessä, kuten kaikilla maakuntalehdillä välillä jonkun puolueen näkemys saa tukea.

Sitten meillä on valtakunnan suurjulkaisu Helsingin Sanomat, jonka ei periaattessa tarvitse kumartaa millekään puolueelle, ja omalla voimallaan HS pystyy repimään minkä tahansa asian valtakunnan ykkösuutiseksi.

Noin lyhyesti sanoen meillä Suomessa puuttuu koko valtakunnan kattava pää-äänenkannattaja autoritäärisille henkilöille, jolloin yksittäinen media ei pysty pitämään yllä autoritäärisyyden kiukkua vuodesta toiseen.

Yhdysvalloissa on pikemminkin kilpailu siitä, että mikä taho pystyy parhaiten pitämään yllä autoritääristä kiukkua, ja kyse on on lähinnä aste-eroista.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_185

Ihmiset pelkäävät aina muutosta.

Noin niin kuin silleen, tämä on todettu tietojärjestelmäkirjallisuudessa, että uusi tietojärjestelmä tarkoittaa aina muutosta työtehtäviin. Muutos työtehtävissä on uhka, tai ainakin aiheuttaa pelkoa.

Ja Barack Obaman viesti oli muutos, "Change".

Josta suorana seurannaisena on pelko muutosta kohtaan.

Seuraavassa uutispätkässä haastateltava professori ainakin yrittää selittää teoriaa, kuinka muutos saa ihmiset poliittisesti aktiivisiksi.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_184

Aikanaan kiinnostuin Yhdysvaltojen uutiskanavista nähtyäni dokumentin Kanadan yleisradioyhtiön toimittamana.

Noin lyhyesti voi sanoa, että journalismi on osittain kuollut Yhdysvalloissa, ja osasta ohjelmista on tullut republikaanien ja demokraattien pää-äänenkannattajia.

Sitten on näitä tosiasioiden tarkastelusivustoja, esim. Politifact, Factcheck.org ja ainakin hetkeksi tauolla oleva Fact-Checker.

Flash-viritelmät toimivat kuitenkin eri tavoilla eri kanavilla. MSNBC:n Flash-viritelmä on kaikkein kehittynein, ja muiden kanavien Flash-viritelmissä on ollut ongelmia.

FOX-kanavan Flash-viritelmät ovat alkaneet vähitellen toimia, kun Mozilla Firefox -selaimen versiot ovat kehittyneet.

Non-niin.

Kun nyt MSNBC:ja FOX:n Flash-viritelmät toimivat, niin tässä olisi sitten kokoelma kumpaakin.

Lost of Civility, like said.

Toisellekin puolelle mahdollisuus, 1.

Toisellekin puolelle mahdollisuus, 2.

Toisellekin puolelle mahdollisuus, 3.

Toisellekin puolelle mahdollisuus, 4.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_183

Laitan tähän taas kolmen kuukauden laskurin IT-ihmeelle.

9.7.2009: Google Chrome OS.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_182

Katsoin kerran haastattelun, jossa ns. asiantuntija totesi, että Yhdysvalloilla on itse asiassa vähemmän vaikutusvaltaa kuin ns. kylmän sodan aikana.

Vihollisen vihollinen on ystävä: tämä ei enää päde tässä maailmassa.

Kun ns. Neuvostoliitto hajosi yms. pikkuista mukavaa, niin maailman (uudetkin) maat voivat asettaa itsensä täysin vapaasti erilaisiin uusiin suhteisiin.

Eli entiset Yhdysvaltain liittolaiset saattavatkin olla tänään aivan eri liittokunnassa.

Republikaanien neo-koservatiivien ja demokraattien neo-neo-konservatiivien pitää kumpienkin sotia oma sotansa huomatakseen, että maailma ympärillä muuttui.

Tässä ohessa on lehtijuttu, joka osoittaa joidenkin yhdysvaltalaisten oivaltavan vähitellen asian oikean tilan.

:::::::: ALKAA ::::::::

from the April 18, 2009 edition -
http://www.csmonitor.com/2009/0418/p02s04-usfp.html

US no longer towers over Latin America

As America became distracted by the war on terror after 9/11, the region sought other partners.

By Howard LaFranchi | Staff writer of The Christian Science Monitor

Washington

When a foreign mining company bought an entire mountain in Peru last year and secured a virtual monopoly on copper production in the country, it may have struck some as the likely act of an American corporation – extending Uncle Sam's grip in Latin America, the United States' traditional backyard.

How wrong, how '90s (or earlier still) such an assumption would be.

The multibillion-dollar purchase of Toromocho mountain by China's Chinalco corporation was yet another example of China's voracious appetite for resources. Yet the Chinese claim on Toromocho also symbolizes how, across Latin America, the US is no longer the only game in town.

As President Obama turns his attention to America's own hemisphere – he visited Mexico on his way to the Summit of the Americas this weekend in Port-of-Spain, Trinidad and Tobago – he finds a region that within a decade has diversified its interests and adjusted interdependencies, moving away from a US dominance that dates back to the Spanish-American War.

After concluding that post-9/11 America was too busy with international terrorism and wars in Afghanistan and Iraq to pay much attention to them, Latin America's political and business leaders looked increasingly beyond the US for partners. The Latin American publics followed suit, tired of waiting for Washington's economic prescriptions to deliver progress and relief.

The result is that Mr. Obama encounters a region that views its relations with the US quite differently now. At the same time, it's a region more prepared for a dialogue among equals – on development, energy, immigration, and security.

"The last 10 years have produced dramatic changes in Latin America, and one of the most striking is the loss of the United States' formerly towering dominance in a wide range of areas," says Miguel Tinker-Salas, a professor of Latin American history at Pomona College in Claremont, Calif.

The region has undergone a political transformation beyond US control that was unimaginable a generation ago, Mr. Tinker-Salas says. It began with the election of Venezuela's leftist-populist (and anti-gringo) President Hugo Chávez in 1998, and has culminated with the victory in March of Mauricio Funes, El Salvador's first leftist president.

"This doesn't mean there is a united left in Latin America somehow threatening the US, as some have suggested," Tinker-Salas says. "But it does mean there is a much more independent foreign policy vis-à-vis the US and more nationalistic perspectives on economic matters. It's no longer the backyard where, either through benign neglect or direct intervention, the US could more or less freely act to achieve its goals."

Instead, the idea of a US-centric hemispheric free-trade area has faltered, and Brazil has become one of the world's top developing powers and emerging markets. Moreover, three Latin countries – Brazil, Mexico, and Argentina (which are part of the Rio Group) – are members of the Group of 20, which met earlier this month to reform the global financial system.

Politically, the region demonstrated last year its growing independence by expanding the Rio Group to include Cuba – creating a kind of rival to the US-dominated Organization of American States, which at Washington's insistence excludes Cuba.

Indeed, that deepening independent streak may be on display in Trinidad this weekend if Mr. Chavez follows through on his pre-summit promise to confront the US over what most Latin leaders believe is an outdated and counterproductive policy towards Cuba.

Perhaps most significant, Latin America has managed to cut its poverty rates over the past decade – evidence for the region that progress is not dependent on the goodwill and focus of Uncle Sam.

"Between 2003 and 2008, we had average annual growth of 4.5 percent – growth we had not seen since the late 1960s," says Inés Bustillo, director of the Washington office of the Economic Commission for Latin America and the Caribbean, a United Nations agency. "That growth, and some really sound fiscal policies and expanded social initiatives, led to a 9 percent drop in the poverty rate – 40 million people moving above the poverty line."

None of this means the US has become irrelevant in the region. The US remains the largest single source of foreign direct investment in Latin America, although its share of the pie has shrunk as Europe and Asia have expanded theirs.

Colombia, an American favorite during the Bush presidency, has managed to pull itself out of the dregs of a narcotics-fueled civil war – with multibillion-dollar backing from the US. And Mexico remains inextricably tied to its giant neighbor to the north, sending 78 percent of its exports to its free-trade partner – down from 89 percent in 2000.

An attenuated US dominance has opened the door to a new level of political, economic, and diplomatic maturity in the region. "The US will always be a preeminence in Latin America, but the fact that its influence is weakening means these countries are growing up," says Norman Gall, executive director of the Fernand Braudel Institute of World Economics in São Paulo, Brazil.

The new reality of Latin America's relations with the US, some regional experts say, is more in tune with the approach of Obama, who recognizes the US is no longer an unfettered superpower and who uses words like "equality," "exchange," and "listening" to describe his diplomacy.

"The region is ready for a new dialogue, and there is considerable excitement about a new president who uses the word 'dialogue' more frequently than it was used in the past," Ms. Bustillo says. Added to that is a sense in much of the region that Obama speaks a "common language" with the region on economic development, she says. After swinging too far into market deregulation, the region is "looking for the right combination of the state and the market," she says.

Obama's approach to the region will be on display at the Summit of the Americas, which brings together 34 countries. He "doesn't go to Trinidad with all the answers," as the US might once have done, says Jeffrey Davidow, Obama's adviser for the summit and a former US ambassador to Mexico and Venezuela. Instead, it's "Let's see what other countries have to say."

:::::::: PÄÄTTYY ::::::::

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_181

Tässä pätkässä ei ole oleellisin Sanford-nimistä tyyppiä koskeva seksiskandaali. Jätkä on lirissä, ja voimme siirtyä muihin asioihin.

Mutta haastateltava käyttää mm. seuraavaa:

• How exceptional we (USA) are
• Made us prosperous
• Principles of Freedom
• Foundation of Freedom
• Rule of Law
• etc. etc.

Amerikkalaisen psyyken ymmärtäminen vaatii sen ymmärtämistä, että he (USA) pitävät ihan oikeasti itseään enemmän kuin erityislaatuisena.

Totta kai suomalaisetkin pitävät itseään jollain tavalla erilaisina verrattuna kaikkiin muihin kansakuntiin.

Mutta en ole koskaan Suomessa nähnyt vastaavaa ilmiötä poliittisessa keskustelussa, että poliitikot toistelisivat oman kansakunnan erinomaisuutta vastaavalla tavalla.

Kaveri ei päässyt vielä Yhdysvaltain perustuslakiin, ja sen oikeaoppiseen tulkintaan.

Itse olen kerran todistanut pientä raivonpurkausta, jonka Yhdysvalloista Suomeen muuttanut henkilö koki, kun vähän varovasti esitettiin pientä kritiikkiä yleisön joukosta.

Vasta näin vuosien jälkeen ymmärtää, että yksittäisen yhdysvaltalaisen koko elämän aikana koettu ja/tai hoettu erinomaisuuden ja erityislaatuisuuiden usko on osa yhdysvaltalaista ajattelumallia.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_180

Jaa-a.

Suomi + Afganistan + Sotilaita = SOTA.
vai
Suomi + Afganistan + Rauhanturvaajia = RAUHA.

Niin-niin. Onko Suomi sodassa vai rauhassa??

HS:n vieraskynä-palstalla 24.7.2009 todetaan, että Suomi on sodassa. Ja saman lehden samalla Vieraskynä-palstalla 26.7.2009 ehdotetaan, että Suomi palaisi takaisin rauhanrakennuksen suurvallaksi.

Tuota noin........

Nyt pitäisi varmaan jotain rakentavaa sanoa, eikä vain louskuttaa leukojaan ilman tarkempaa pohdintaa.

1. Noin lähtökohdaksi voi aivan turvallisesti sanoa, että me Suomessa emme ymmärrä tuon taivaallista Afganistanin historiasta, kulttuurista tai mitään Afganistanista.

2. Tämän päälle voi aivan turvallisesti todeta, että emme ymmmärrä yhtään sen enempää Pakistanin tilanteesta.

3. Mutta noin sotilaallis-teknisesti itse olen tullut siihen tulokseen, että Afganistanin ja Pakistanin perkaaminen "kapinallisista" ja rauhoittaminen vaatisi satoja tuhansia sotilaita lisää. Käytännössä tämä onnistuisi, jos Yhdysvallat voisivat ajaa koko armeijansa voiman Afganistaniin ja Pakistaniin; Mutta tämä ei nykyisen Irak-tilanteen takia onnistu, eli osa Yhdysvaltojen joukoista on aina vain sidottu Irakiin.

4. Noin poliittis-teknisesti olisi aika kova homma myydä esim. 27 EU-maahan idea, että jokainen maa lähettäisi reilusti nykyistä enemmän joukkoja. Suomen tasolla tämä vaatisi valtavia erikoisjärjestelyitä, että saataisiin joku 10000-20000 sotilasta irrotettua liikenteeseen. Ja jos rotaatiossa olisi joku 5000 sotilasta, niin se vaatisi varmaankin jonkun 25000-30000 loppujen lopuksi.

5. Sitten isompien maiden pitäisi saada samalla kaavalla joku 100000/maa, ja sitten rotaatiolla joku 150000-200000 sotilasta olisi järjestelmässä mukana.

6. Eli tuolla kaavalla saataisiin se > miljoona sotilasta, jonka laskeskelisin riittävän Afganistanin ja Pakistanin rauhoittamiseen, > puoli miljoonaa kumpaankin maahan. Eli silloin olisi tarvittava määrä sotilaita kadunkulmilla ja kaikki merkittävä liikenne saataisiin valvottua.

7. ISAF-joukkojen koko oli Wikipedia-artikkelin mukaan 60311, päiväyksellä 28.7.2007. Eli 60000 / 500000 = 0.12.

8. Eli puuttuvien joukkojen määrä on on siis 440000 Afganistanissa, ja 500000 Pakistanissa.

9. Sitten pitää laskea se, että noita 500000+500000 joukkoja pitäisi huoltaa, pitää sotilaita lomilla, yms. yms. yms. alkaen ihan tikusta alkaen.

10. Mutta pitäisikö tätä nykyistä 60000 sotilaan sotilasjoukkoa pitää siellä esim. 10-20 vuotta?

11. Tässä tulee vastaan kansantalouksien kestokyky. Yhdysvallat on sotinut jo useamman vuoden velaksi Irakissa, ja velanotolle ei näy tässä vaiheessa olevan mitään rajaa. Mutta pystyvätkö eurooppalaiset samaan, eli sotimaan vähintään vuosikymmenen velaksi?

12. Jos lähdetään siitä, että sotiminen velkarahalla vuosikymmenen ajan ei saa poliittisesti kannatusta kaikissa 27 EU-maassa, niin silloin soditaan tietysti pienemmillä budjeteilla. Eli pienemmillä sotilasmäärillä.

13. Kyse kai lienee siitä, että koska Yhdysvallat suostuu neuvottelemaan kaikkien osapuolten kanssa jostain rauhanomaisesta ratkaisusta. Neuvottelutaito tunnetusti ei ole heidän paras taitonsa, joten tässä voi vierähtää helposti useampi vuosikymmen.

14. Eli tässä mennään ehkä samalla kaavalla pari vuosikymmentä. Yhdysvallat kitisee koko ajan, että eurooppalaisten pitää lähettää enemmän joukkoja.

15. Kun käytännössä jokaisessa EU-maassa on menossa koko ajan jotkut vaalit, niin Yhdysvallat ei koskaan voi varmasti laskea minkään maan sitoumuksen kestävän vähintään vuosikymmenen. Aina on jossain nurkassa joku porukka sanomassa, että "ulos Afganistanista".

16. Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstat 24.7. ja 26.7.2009 ovat osa tätä keskustelua. Yhdysvallat ei voi koskaan olla pomminvarma, että Suomi pitäisi tästä vuosikymmenen eteenpäin esim. 200-1000 sotilasta koko ajan Afganistanissa. Viimeistään vuoden 2011 jälkeen on taas uusi porukka hallituksessa, ja heidän mielenliikkeitään emme tiedä vielä vuonna 2009.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_179

Unohtui sanoa tämä aikaisemmin.

Heinä-elokuuussa tulee muutaman viikon tauko päiväkirja-sivun päivityksiin.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_178

ODF/OOXML -sivulla on päivityksiä.

Sivun lopussa on 1.7.2009 tehdyt päivitykset.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_177

Lausunnot-sivulla on uusi lausuntoa.

Tässä tapauksessa lausunnon pyytäjänä oli Euroopan Unionin Komission kuluttaja-asioiden pääosasto.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_176

Lausunnot-sivulla on kaksi uutta lausuntoa.

Molemmissa tapauksissa lausunnon pyytäjä on Suomen Standardisoimisliitto SFS.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_175

Seuraavassa lainatussa jutussa ei mainita, että kyseessä olisivat nimenomaan WINDOWS-käyttöjärjestelmän tietokoneet; tietysti suuri osa koneista on tällä hetkellä WINDOWS-tietokone.

Mutta jutussa todetaan, että melkoinen osa tietokoneen käyttäjistä käyttää ohjelmia, jotka eivät ole viimeisimpien päivityksien mukaisia. Eipä ole ihme, että kaikenlaisia haittaohjelmia pääsee läpi.

Käytännössä yritysympäristössä voisi ajatella, että (ehkä) pitäisi palata takaisin keskitettyyn ratkaisuun, jossa tietokone ottaa keskuspalvelimelta uusimmat ohjelmat ja uusimmat päivitykset heti tietokoneen käynnistyksen yhteydessä.

Mutta noin kotikäytössäkin tätä keskitettyä vaihtoehtoa on alkanut pohtia. En tosin tiedä, että olisiko tuollainen palvelu kaupallisesti kannattava.

:::::::: ALKAA ::::::::

http://www.informationweek.com/shared/printableArticle.jhtml;?articleID=218101589

Most PC Users Have A Dozen Dangerous Apps

The average PC user has a dozen unpatched applications installed.

By Thomas Claburn, InformationWeek

June 26, 2009

URL: http://www.informationweek.com/story/showArticle.jhtml?articleID=218101589

Imagine trying to fend off burglars in a house with all the doors and windows left open. Sure, you can manage for a while with a Doberman and a shotgun, but being able to lock up might just help you sleep better.

That's more or less the situation in which computer users find themselves. According to Secunia, the typical Internet user has a dozen insecure applications on his or her computer.

Data gathered by the company indicates that PC users have, on average, 80 applications installed and that 15% of them are not up to date.

The main reason that software makers release update patches is to fix known vulnerabilities.

"Unpatched programs can lead to silent installations of malicious code simply by visiting a Web site, opening a PDF, a movie, or other 'innocently' looking file types and content," said Secunia IT development manager Jakob Balle in a blog post. "If you want to feel safe from drive-by-attacks and when opening e-mail attachments, then you need to get patching now."

Only 2% of PC users have all their applications up-to-date, according to the company.

Secunia argues that keeping programs up-to-date is more important than running antivirus software or using a firewall. Antivirus software makers and firewall vendors have a slightly different perspective.

Even so, reports from other organizations underscore the value of rapid patching. A study released in May by Thomas Duebendorfer of Google Switzerland and Stefan Frei of the Swiss Federal Institute of Technology (ETH Zurich) found that Chrome's automatic, silent update mechanism offered greater security than the update methods used by competing browsers.

Secunia offers free software called Secunia PSI (Personal Software Inspector) to help PC users identify programs that need to be fixed.

:::::::: PÄÄTTYY ::::::::

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_174

Twitter ja Facebook ovat olleet uutisissa, eli kuinka sosiaalista mediaa on hyödynnetty Iranin mielenosoitusten yhteydessä.

Kannattaa myös katsoa sosiaalisen median varjopuoliin.

Tässä on neljä erilaista juttua huomioitavaksi.

Juttu 1 / 4.

:::::::: ALKAA ::::::::

http://www.digitoday.fi/tietoturva/2009/06/22/verkkorikolliset-hyokkaavat-tehokkaasti-twitterilla/200914894/66

Digitoday

Työkaluna suositut keskusteluaiheet

Verkkorikolliset hyökkäävät tehokkaasti Twitterillä

22.6.2009 13:15

Viime viikon aikana haittaohjelmien lähettivät Twitter-mikroblogipalveluun tuhansia viestejä, jotka sisälsivät linkkejä haittaohjelmia levittäville sivustoille. Viestien muotoilussa oli järjestelmällisesti käytetty Twitterin suosituimpia aiheita.

Verkkorikollisten mikroblogi Twitteriin lähettämien viestien linkit veivät usein verkkosivuille, joilla kävijöitä huijattiin ostamaan väärennettyjä tietoturvaohjelmia, jotka eivät suojaa tietokonetta.

Yleensä nämä niin sanotut rogueware -ohjelmat houkuttelevat asiakkaita tarjoamalla ensiin ilmaisen virustarkastusohjelman, joka kertoo, että tietokone on saastunut, ja tarjoaa ratkaisuksi maksullista ohjelmaa. Yleensä ohjelmat ovat tehottomia, ja välittävät turvaohjelman ostajan luottokorttitiedot rikollisille.

Panda Softwaren blogin mukaan järjestelmällinen hyökkäys Twitterin kautta alkoi kesäkuun kuun alussa, ja kiihtyi viime viikolla.

Verkkorikolliset seuraavat järjestelmällisesti Twitterin suosituimpia keskusteluaiheita, ja käyttävät viesteissä Twitterin haetuimpia sanoja. Pandan blogin mukaan haittaohjelmien levityksessä käytetään esimerkiksi sanoja #iranelection, free, invites, fake, girls, follow, blackout, control, tehran, Fathers Day, Fake Twitter Invites, Wordpress 2, Fallon, Top Chef, Tila Tequila Live, AT&T, Limp Bizkit, Sytycd, iPhone, Adam Lambert, Wipeout, Holocaust Museum, Miss California, Claim your Facebook, Squarespace, Lakers, NBA Finals, Zack Morris, addict, video ja trailer.

:::::::: PÄÄTTYY ::::::::

Sitten seuraava juttu / 2.

:::::::: ALKAA ::::::::

http://www.computerworld.com/action/article.do?command=printArticleBasic&taxonomyName=Networking+and+Internet&articleId=9134749&taxonomyId=16

Computerworld

How to Avoid Facebook and Twitter Disasters

Christopher Null

June 24, 2009 (PC World)

The power of social networks like Facebook and Twitter comes from their ability to quickly share information about your life with other people. But along with that ability comes the risk of sharing sensitive information with the wrong people, and that risk increases as your network grows well beyond your core circle of friends.

Using Twitter and Facebook effectively takes more than discretion; you should know how to tweak the settings for these services so that you have full control over who sees what on your Facebook page or on Twitter. In the two stories linked below, and in others to come, we'll cover both sides of the coin: how to use the tools at your disposal to keep your profiles in check, and how to handle the etiquette side of the equation, as well.

The garden-variety freshman may not have much to worry about, but it's a different story if you--as many people are increasingly doing--are using Facebook and Twitter not for updates about your meals, pets, and drinking binges, but for professional purposes. So we've outlined here a handful of common disastrous scenarios in which one (or both) of these social networks was misused, as well as the best way to prevent or remedy the problem.

But in the end you'll find that the fundamental lesson is invariably the same, and that's to remember the golden rule of all social networks: Never forget that the whole world is watching.

:::::::: PÄÄTTYY ::::::::

Sitten seuraava juttu / 3.

:::::::: ALKAA ::::::::

http://www.computerworld.com/action/article.do?command=printArticleBasic&taxonomyName=Networking+and+Internet&articleId=9134751&taxonomyId=16

Computerworld

Avoid Facebook Disasters

Christopher Null

June 24, 2009 (PC World)

Ignoring Facebook's privacy options--some of them fairly new and not well known--can trip up the social-networking site's users in a number of ways. Here are some that everyone who has a Facebook account should be aware of.

Note: Take a look at this Privacy Watch column for another discussion of privacy on Facebook. And if you have a Facebook account, you may have a Twitter account as well. See our companion article on avoiding Twitter disasters.

Oversharing With the Boss

The disaster: Ann played hooky from work, calling in sick, and spent the day sunbathing, updating her Facebook status on her laptop all the while. The next day, her boss confronted her with the evidence that she wasn't really ill, causing severe embarrassment and a reprimand (plus a day of docked pay).

The solution: In this day and age, professional and personal lives often be­­come intertwined, and Facebook can be ground zero for this. You might momentarily forget that you have "friended" your boss, and that he has the same access to your ramblings on Facebook as do your real-life drinking buddies. But you can change that.

Using Facebook's Lists settings might have made the most sense for Ann. Lists, one of the newer features of Facebook, allow you to organize people into groups and then assign each group different levels of access to your information on Facebook.

Lists let you set who can see what on your profile. For example, if you've added someone as a friend but aren't sure about them, you can relegate them to a list that you name "Limited Profile," which will limit how much of your profile that person may view and interact with. You can also create lists for work, school, special projects, or anything else, but by default the lists don't change how your profile displays.

To work with Lists, click the Friends button (top bar) and +Create in the left column under Lists-or just put people on any list by using the 'Add to list' drop-down menu next to their name.

Next, you need to specify how much of your information on Facebook members of each list can see. To do this, visit the Privacy Settings page (hover over 'Settings' in the top right of the screen, and click Privacy Settings inside the box that pops up; or go to www.facebook.com/privacy), then select Profile. Here, select Customize... from the drop-down menu next to whichever section you'd like, and type the name of the list in the box under 'Except These People'. For Ann, dropping her workmates into a "work" list and dialing down that group's access to the bare minimum would have saved her a lot of trouble. Specifically, she should change the 'Status and Links' setting so as to exclude the Limited Profile list. (Note, however, that updates to your profile from third-party applications are generally not blocked by these privacy settings.)

He Knows Where You Live

The disaster: Getting far away from ex-boyfriend Bob wasn't the main reason Mary moved to Pittsburgh, but it was one of the main benefits. So when Bob showed up at her new job, she was naturally disturbed. How did he find out where she was, she asked. "It was on your Facebook profile," he replied.

The solution: All users have extremely fine-grained control over what gets on their Facebook page, but few take full advantage of these features.

The controls are found in the Privacy Settings page under 'Profile', reachable as outlined above. Here you'll find a list of ten items on your profile that you can turn on or off, each to a different group of Facebook users.

'Profile' lets you choose whether to block people from seeing anything beyond the most basic information (name and network) on your profile page, while 'Basic Info' allows viewing of gender, birthday, relationship status, and the like. 'Personal Info' opens the door a little wider-to your "about me" section, interests and favorites, and so on; 'Status and Links' controls who can see your latest status update. Most of the categories are self-explanatory (just click the question-mark icon if you need help) and can get pretty detailed. But this is also an advantage: If, like Mary, you don't want to advertise where you work, you can turn off that detail here.

Also, click Save Changes at the bottom of any Facebook settings screen, or your settings will not be updated.

What should you change these settings to, then? Facebook offers numerous choices for each category: Everyone, My Networks and Friends, Friends of Friends, Only Friends, and Customize. Everyone is self-explanatory; My Networks and Friends is less inclusive, limiting profile viewing to anyone you're friends with or with whom you share a network; Friends of Friends essentially gives you two degrees of openness instead of one; and Only Friends is exactly how it sounds.

The Customize option gives you complete command over your network settings: You can limit viewing of your profile to certain networks and, in some cases, subsets of that network. Current students, for example, can prohibit faculty or other undergrads from viewing their profile. How much to lock things down is up to you. In Mary's case, making her Profile visible to 'Only Friends' would have prevented an unpleasant surprise visit.

The Stalker Problem

The disaster: Jessica is worried about the creepy messages and Wall posts being left by some guy she doesn't know but whose friend request she accepted. She doesn't want to delete her account, but she does wish to get rid of the stranger and set her profile to be discovered only by those people she allows.

The solution: First, Jessica should add the possible stalker to a Limited Profile list, as outlined earlier. If you have a hostile stalker, you can remove and/or block them: Go to the person's profile page and then click the Remove from Friends option at the bottom of the left column.

If the person persists in friend requests, you can block the stalker altogether by going to the Privacy page and typing their name in the search box in the 'Block People' region. Standard Facebook-style search results will pop up; just click Block Person next to their name, and they won't find you in a search, or view any part of your profile.

For a stronger level of privacy and security, you can temporarily "go dark" by making your profile virtually invisible. Go to the Privacy settings page and click Search. Set the Search Visibility drop-down selection to Only Friends. This tells Facebook not to show your profile in public searches on the site.

The Search Result Content section lets you choose whether to show photos or lists of friends and links. If you don't want to be contacted at all, remove the check marks by both options.

You can also use the Public Search Listing option to allow or prevent your profile from appearing in major search engine results such as those of Google.

Too Many Pieces of Flair

The disaster: Donna has accepted one too many gifts of Star Wars figurines and cutesy buttons--and now her profile page is stuffed with enough frivolous junk to embarrass a fourth-grader. That page didn't go over well with the hiring manager at the job she was applying for. She heard through the grapevine that she didn't get the gig because he found her page and thought she wasn't serious enough to merit an offer.

The solution: Paring down the digital clutter isn't as tough as cleaning out the garage, but it does take some effort. However, if you allowed, say, a trivial quiz to drop a box into the left column of your Info page, it's relatively easy to get rid of. Just click the pencil icon located in the top-right corner of the box and then select Remove Box.

Nondefault applications that have been added to the main column on your Info page require a little more work: Click the Applications button in the bottom left of the screen, and then click Edit Applications at the bottom of that list. On the page that appears, browse to find the application you'd like to remove. Click Edit Settings, and then click remove next to 'Info Section'. You can also remove unwanted tabs this way, by clicking remove next to 'Tab'.

Next, turn an eye toward locking down what applications-whether they appear on your page or not-are permitted to post to your account. On the Privacy Settings page, click News Feed and Wall, and you can start paring down the amount of junk that Facebook uses to automatically populate your Recent Activity. What you choose here is a matter of personal preference, and how spare you want your page to appear. Unchecking boxes on this page means fewer items on your profile. The selections are largely self-explanatory, so tweak at will.

But just removing an application box on your Profile page does not remove the app from your profile completely. To do that, you have to go behind the scenes a little. Click the Applications button at the bottom left of the page, and then click Edit Applications in the menu that pops up. Change the 'Show' drop-down to 'Authorized', and you'll see every application that you have given access to your profile. If you're like me, you'll have dozens and you won't remember most of them.

First, delete anything you no longer use (or want to use) by clicking the X, then Remove at the pop-up. For the apps you wish to keep, you can make them less chatty by clicking Edit Settings. Click Additional Permissions and uncheck Publish recent activity to my wall, and you'll no longer see updates when you play a Facebook game or send a goofy "gift" to your girlfriend.

Shoulda Been Working

The disaster: Dylan spent almost an hour playing a Flash game on a Web site when he was supposed to be working on a report for the boss. He didn't get caught-but the game posted his high score to his Facebook profile without his knowledge. The boss saw that score on his Wall, which earned Dylan a lecture about wasting company resources.

The solution: Putting aside whether he should have been playing the game, Dylan would have been better served by turning off the ability for third-party Web sites to post to his profile, a feature known as Facebook Beacon.

To disable this, visit Privacy Settings, then Applications. Click the Settings tab. Scroll down and uncheck Don't allow Beacon websites to post stories to my profile, under the Facebook Beacon header.

The Tell-Tale Heart

The disaster: Nancy broke up with her boyfriend and changed her relationship status to 'single'. Now a giant red heart is announcing her newfound availability to the world. An item in the right-hand 'Highlights' column announces the fact to all her friends. The trouble is, the thing looks like a singles ad.

The solution: It may not be instantly obvious, but you can delete anything from your Wall. Just hover over the item you want to get rid of, and you'll see a 'Remove' button suddenly appear to the right of said item. Click that button, and the item is gone for good.

Smile for the Camera

The disaster: Someone tagged Ben in a photo on Facebook, and he hates the shot, taken at a party--his eyes are closed, and he's clearly inebriated.

The solution: While you can't delete someone else's photograph (try asking nicely), it's easy to remove a tag of yourself from any picture, which will remove it from Facebook's 'View Photos of Me' pages. To do so, just find the offending picture and click remove tag next to your name in the caption. Once the tag is removed, you won't be able to be retagged on that particular photo.

You're Not an Advertisement

The disaster: Bruno was horrified to discover that his name was attached to an ad that was spammed to his friends without his permission. What gives?

The solution: "Social ads" are Facebook's term for a practice that puts your name on an ad for a product and then forwards it to your friends, without your explicit permission. As you've nothing but a headache to gain by allowing this, turn it off. Go to the Facebook Privacy Page and click News Feed and Wall, and then select the Social Ads tab. Change the selection to No one.

Spam Central

The disaster: Kris woke up one morning to discover that her Facebook friends had been spammed with a message, "Check out mygener.at." She didn't send the message, and is reasonably worried that her account was hacked.

Indeed, Facebook is becoming a popular target for scammers, phishers, and spammers. The method typically used involves a phishing site (often with '.at' in the URL) that looks just like Facebook and thereby tricks you into giving up your password and user name. The site then takes control of your account and begins spamming your contacts with the phishing site's URL in the hopes of obtaining even more log-ins.

The solution: Conventional security software won't help much with attacks like this--though antiphishing add-ons can help to some extent--so using common sense is our best advice. Keep your password private, and make sure the site you're visiting really is Facebook and not a malicious knock-off.

Get a Vanity Facebook URL

You wouldn't host your personal Web site on a Tripod account with a randomly generated URL. So why should you settle for a Facebook page whose URL is indicated by nothing but a numerical ID?

Memorable Web Address (apps.facebook.com/webaddress/) gives you a vanity URL that redirects to your Facebook profile (or any page or group); for example, 'http://profile.to/null' instead of 'http://www.facebook.com/profile.php?id=718386140'. If you would like to put your Facebook link on your business card or e-mail signature, this is a convenient way to de-uglify things considerably. (Of course, you can also use your favorite URL-shortening service to do a similar job, too.)

Set Facebook's E-Mail Permissions

Facebook treats what it slaps up on your Wall and what it e-mails you about separately, so you'll have to visit a different section to change what the network sends you via e-mail. You'll find these settings by clicking Settings (top-right corner) then the Notifications tab. Get ready to click, again and again: The page has more than 50 different e-mail settings for the main Facebook application alone, plus a setting for each of your add-on applications. Turn as many to 'Off' as you care to.

:::::::: PÄÄTTYY ::::::::

Lopuksi viimeinen juttu / 4.

:::::::: ALKAA ::::::::

http://www.computerworld.com/action/article.do?command=printArticleBasic&taxonomyName=Networking+and+Internet&articleId=9134752&taxonomyId=16

Computerworld

Avoid Twitter Disasters

Christopher Null

June 24, 2009 (PC World)

The use, and uses, of Twitter seems to grow daily. Its role as a source of news on Iran during that country's current unrest has been widely reported, for example. For most people, however, Twitter is simply a convenient social networking tool, but as such, it is even more open than Facebook--which is all the more reason to employ what safeguards you can on its network. (Note: This article doesn't cover such issues as the growing problem of spam on Twitter or reports of its use in phishing-like attacks.)

At the end of this article, we'll also offer a brief guide to Twitter commands.

Twitter Never Forgets

The disaster: Nelson knows everyone who follows his Twitter feed and didn't think much about trashing a coworker on the service. Months later, long after he'd forgotten about it, the coworker began to follow his tweets--and, with a little digging, found Nelson's insult, creating an awkward office environment.

The solution: Unlike Facebook, Twitter has no mechanism for approving who follows you on the service, and anyone can read your full tweeting history. That is, unless you protect your updates: Click Settings and check the Protect my updates box. Your tweets now won't be visible to anyone not approved as a follower. However, anything you've already sent out will stick around, especially on third-party Twitter interfaces.

Locking Out the Twitter Twits

The disaster: Vicky regularly tweets (nastily) about a former friend, and naturally doesn't want that person to follow her on Twitter. How does she keep that person out before it becomes an issue?

The solution: First, your account must be marked as 'Protected', as described in the preceding item. Then, assuming you know the person's user name, simply block that user on Twitter. This option is on the profile page, in the 'Actions' section. It removes you from their Following list and prevents your updates from showing up on their page and from adding you to their Following list again. But your current friends can still copy and paste your tweets, or save them through screen captures.

The real lesson: It's probably best not to bash anybody on Twitter if you're afraid they'll find out about it.

Linking Twitter With Facebook Can Be Trouble

The disaster: Dan thought he was being a good Web citizen and killing two birds with one stone by linking his Twitter account to his Facebook profile (visit apps.facebook.com/twitter to set it up for yourself--but finish reading this item first). The idea is sound enough: Update your Twitter status, and your Facebook status updates along with it, automatically. However, a Facebook connection isn't always a good idea. If you're live--tweeting, say, a sports event or a conference, you might post 20 tweets or more in an hour. That may fly on the rapid-fire Twitter, but on Facebook it's over the line since it clogs up your friends' news feeds.

The solution: In Dan's case, a Twitter/Facebook link may not be appropriate, and he may be better off simply unlinking the two networks.

The best way to unlink is to browse to Facebook, click the Applications button on the bottom-left corner, and then select Applications. Find Twitter on this page and click the X to delete the app from your Facebook profile. (If you use a third-party application like TweetDeck to access Twitter, you'll have to unlink your profile through that app.)

Be Careful What You Link To

The disaster: In one of his daily tweets, David linked to an article expressing a strong view on a controversial issue. Before he knew it, David was being bombarded with tweets rebutting the article. David found many of these statements to be factually lacking, but still felt compelled to counter them in tweets of his own. Hours passed. Soon the afternoon was lost, and David was left frustrated by the challenge of making cogent arguments in 140 characters or less (Twitter's limit).

The solution: David didn't want to 'Protect' his tweets because he believed that the openness and public nature of the service are central to the Twitter concept. David should have considered that this openness means people he knows nothing about can see his tweets and the things he links to.

Second, when it became clear that David had become involved in a protracted debate with another Twitter user who wasn't making much sense, he should have blocked that user by going to the person's profile and clicking Block next to the person's user name. Problem solved. Afternoon saved.

The Story of 'Cisco Fatty'

The disaster: Unlike the hypothetical examples in this story, this one is true (see ciscofatty.com). Connor was offered a job at Cisco, the big networking company. While weighing her options, she idly tweeted to her followers that she now had to decide whether the "fatty paycheck" she'd draw from Cisco would justify her "hating the work." Problem is, a Cisco employee saw the tweet and called her out on it, prompting an outpouring of scorn from the Twitter community, as well as a lot of embarrassment for poor Connor.

The solution: Connor obviously should have protected her Twitter account via the 'Protect my updates' check box, as described in "Twitter Never Forgets," above.

But here's the larger lesson: Many people keep tabs on Twitter using filtered keywords, especially company names--and the use of the term "Cisco" in her tweet was what killed Connor's job prospects. A better approach would have been to leave the company anonymous, or--better yet--not to tweet about her job offer at all.

Twitter Commands Reference Guide

Here's a guide on how to use and understand Twitter's special commands.

• @username The basic building block of conversations, for public replies to a tweet by the user noted after the @ sign.

• D username For a "Direct message" to only the user in question. "DM" also works.

• RT @username For "Re-Tweet," or a tweet you want to rebroadcast. Prefaced with the original twitterer's user name.

The following commands ask Twitter for information or tell it how to behave:

• ON username or OFF username Turns mobile phone notifications on or off for a single user. STOP and QUIT will cut off all Twitter SMS messages for all users. Only cell phone notifications are affected.

• FOLLOW username and LEAVE username To see-or stop seeing-the tweets of a user. Twitter displays a drop-down message saying it has carried out your command. However, to truly take them off your list, go to their Twitter profile and click Remove next to 'You follow username'.

• WHOIS username Pops up a brief amount of information about the user.

• GET username Retrieves a particular user's most recent tweet.

• STATS Tells you how many followers you have and how many are following you.

:::::::: PÄÄTTYY ::::::::

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_173

Worldfocus-ohjelman saa myös Internet-tv -palveluna, jolloin on helppo selata, että mikä on mielenkiintoinen pätkä. Nämä olivat mielenkiintoisia.

Kuten tästä haastattelusta näkyy, niin ehkä Yhdysvallat joutuu ottamaan todellisuuden huomioon, ja aloittaa vuonna 2001/2002 hylätty lähestymistapa, eli neuvottelu Taleban-liikkeen kanssa.

Kuten todettua, niin Taleban-liike ei ole mikään yhtenäinen kokonaisuus.

Tämän jälkeen takaisin Iraniin.

Kuten Geneive Abdo toteaa, niin katumielenosoitusten lisäksi pitäisi katsoa hyvin monimutkaiseen valtarakennelmaan, joka Iranissa on.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_172

STRATFOR-analyysit ovat olleet hieman erilaisia (länsimaisen) median välittämistä uutisista.

Tässä on pari STRATFOR-analyysia (1 ja 2)

Iranin yhteiskunta on monimutkainen kokonaisuus, ja Suomea vastaavasti pitäisi viettää useampi vuosi aiheeseen perehtyen, jotta todella ymmärtäisi mistä on kysymys missäkin aiheessa.

STRATFOR-Analyysi 1.

:::::::: ALKAA ::::::::

Stratfor
---------------------------

WESTERN MISCONCEPTIONS MEET IRANIAN REALITY

By George Friedman

In 1979, when we were still young and starry-eyed, a revolution took place in Iran. When I asked experts what would happen, they divided into two camps.

The first group of Iran experts argued that the Shah of Iran would certainly survive, that the unrest was simply a cyclical event readily manageable by his security, and that the Iranian people were united behind the Iranian monarch's modernization program. These experts developed this view by talking to the same Iranian officials and businessmen they had been talking to for years -- Iranians who had grown wealthy and powerful under the shah and who spoke English, since Iran experts frequently didn't speak Farsi all that well.

The second group of Iran experts regarded the shah as a repressive brute, and saw the revolution as aimed at liberalizing the country. Their sources were the professionals and academics who supported the uprising -- Iranians who knew what former Supreme Leader Ayatollah Ruholla Khomeini believed, but didn't think he had much popular support. They thought the revolution would result in an increase in human rights and liberty. The experts in this group spoke even less Farsi than the those in the first group.

Misreading Sentiment in Iran

Limited to information on Iran from English-speaking opponents of the regime, both groups of Iran experts got a very misleading vision of where the revolution was heading -- because the Iranian revolution was not brought about by the people who spoke English. It was made by merchants in city bazaars, by rural peasants, by the clergy -- people Americans didn't speak to because they couldn't. This demographic was unsure of the virtues of modernization and not at all clear on the virtues of liberalism. From the time they were born, its members knew the virtue of Islam, and that the Iranian state must be an Islamic state.

Americans and Europeans have been misreading Iran for 30 years. Even after the shah fell, the myth has survived that a mass movement of people exists demanding liberalization -- a movement that if encouraged by the West eventually would form a majority and rule the country. We call this outlook "iPod liberalism," the idea that anyone who listens to rock 'n' roll on an iPod, writes blogs and knows what it means to Twitter must be an enthusiastic supporter of Western liberalism. Even more significantly, this outlook fails to recognize that iPod owners represent a small minority in Iran -- a country that is poor, pious and content on the whole with the revolution forged 30 years ago.

There are undoubtedly people who want to liberalize the Iranian regime. They are to be found among the professional classes in Tehran, as well as among students. Many speak English, making them accessible to the touring journalists, diplomats and intelligence people who pass through. They are the ones who can speak to Westerners, and they are the ones willing to speak to Westerners. And these people give Westerners a wildly distorted view of Iran. They can create the impression that a fantastic liberalization is at hand -- but not when you realize that iPod-owning Anglophones are not exactly the majority in Iran.

Last Friday, Iranian President Mahmoud Ahmadinejad was re-elected with about two-thirds of the vote. Supporters of his opponent, both inside and outside Iran, were stunned. A poll revealed that former Iranian Prime Minister Mir Hossein Mousavi was beating Ahmadinejad. It is, of course, interesting to meditate on how you could conduct a poll in a country where phones are not universal, and making a call once you have found a phone can be a trial. A poll therefore would probably reach people who had phones and lived in Tehran and other urban areas. Among those, Mousavi probably did win. But outside Tehran, and beyond persons easy to poll, the numbers turned out quite different.

Some still charge that Ahmadinejad cheated. That is certainly a possibility, but it is difficult to see how he could have stolen the election by such a large margin. Doing so would have required the involvement of an incredible number of people, and would have risked creating numbers that quite plainly did not jibe with sentiment in each precinct. Widespread fraud would mean that Ahmadinejad manufactured numbers in Tehran without any regard for the vote. But he has many powerful enemies who would quickly have spotted this and would have called him on it. Mousavi still insists he was robbed, and we must remain open to the possibility that he was, although it is hard to see the mechanics of this.

Ahmadinejad's Popularity

It also misses a crucial point: Ahmadinejad enjoys widespread popularity. He doesn't speak to the issues that matter to the urban professionals, namely, the economy and liberalization. But Ahmadinejad speaks to three fundamental issues that accord with the rest of the country.

First, Ahmadinejad speaks of piety. Among vast swathes of Iranian society, the willingness to speak unaffectedly about religion is crucial. Though it may be difficult for Americans and Europeans to believe, there are people in the world to whom economic progress is not of the essence; people who want to maintain their communities as they are and live the way their grandparents lived. These are people who see modernization -- whether from the shah or Mousavi -- as unattractive. They forgive Ahmadinejad his economic failures.

Second, Ahmadinejad speaks of corruption. There is a sense in the countryside that the ayatollahs -- who enjoy enormous wealth and power, and often have lifestyles that reflect this -- have corrupted the Islamic Revolution. Ahmadinejad is disliked by many of the religious elite precisely because he has systematically raised the corruption issue, which resonates in the countryside.

Third, Ahmadinejad is a spokesman for Iranian national security, a tremendously popular stance. It must always be remembered that Iran fought a war with Iraq in the 1980s that lasted eight years, cost untold lives and suffering, and effectively ended in its defeat. Iranians, particularly the poor, experienced this war on an intimate level. They fought in the war, and lost husbands and sons in it. As in other countries, memories of a lost war don't necessarily delegitimize the regime. Rather, they can generate hopes for a resurgent Iran, thus validating the sacrifices made in that war -- something Ahmadinejad taps into. By arguing that Iran should not back down but become a major power, he speaks to the veterans and their families, who want something positive to emerge from all their sacrifices in the war.

Perhaps the greatest factor in Ahmadinejad's favor is that Mousavi spoke for the better districts of Tehran -- something akin to running a U.S. presidential election as a spokesman for Georgetown and the Lower East Side. Such a base will get you hammered, and Mousavi got hammered. Fraud or not, Ahmadinejad won and he won significantly. That he won is not the mystery; the mystery is why others thought he wouldn't win.

For a time on Friday, it seemed that Mousavi might be able to call for an uprising in Tehran. But the moment passed when Ahmadinejad's security forces on motorcycles intervened. And that leaves the West with its worst-case scenario: a democratically elected anti-liberal.

Western democracies assume that publics will elect liberals who will protect their rights. In reality, it's a more complicated world. Hitler is the classic example of someone who came to power constitutionally, and then preceded to gut the constitution. Similarly, Ahmadinejad's victory is a triumph of both democracy and repression.

The Road Ahead: More of the Same

The question now is what will happen next. Internally, we can expect Ahmadinejad to consolidate his position under the cover of anti-corruption. He wants to clean up the ayatollahs, many of whom are his enemies. He will need the support of Iranian Supreme Leader Ayatollah Ali Khamenei. This election has made Ahmadinejad a powerful president, perhaps the most powerful in Iran since the revolution. Ahmadinejad does not want to challenge Khamenei, and we suspect that Khamenei will not want to challenge Ahmadinejad. A forced marriage is emerging, one which may place many other religious leaders in a difficult position.

Certainly, hopes that a new political leadership would cut back on Iran's nuclear program have been dashed. The champion of that program has won, in part because he championed the program. We still see Iran as far from developing a deliverable nuclear weapon, but certainly the Obama administration's hopes that Ahmadinejad would either be replaced -- or at least weakened and forced to be more conciliatory -- have been crushed. Interestingly, Ahmadinejad sent congratulations to U.S. President Barack Obama on his inauguration. We would expect Obama to reciprocate under his opening policy, which U.S. Vice President Joe Biden appears to have affirmed, assuming he was speaking for Obama. Once the vote fraud issue settles, we will have a better idea of whether Obama's policies will continue. (We expect they will.)

What we have now are two presidents in a politically secure position, something that normally forms a basis for negotiations. The problem is that it is not clear what the Iranians are prepared to negotiate on, nor is it clear what the Americans are prepared to give the Iranians to induce them to negotiate. Iran wants greater influence in Iraq and its role as a regional leader acknowledged, something the United States doesn't want to give them. The United States wants an end to the Iranian nuclear program, which Iran doesn't want to give.

On the surface, this would seem to open the door for an attack on Iran's nuclear facilities. Former U.S. President George W. Bush did not -- and Obama does not -- have any appetite for such an attack. Both presidents blocked the Israelis from attacking, assuming the Israelis ever actually wanted to attack.

For the moment, the election appears to have frozen the status quo in place. Neither the United States nor Iran seem prepared to move significantly, and there are no third parties that want to get involved in the issue beyond the occasional European diplomatic mission or Russian threat to sell something to Iran. In the end, this shows what we have long known: This game is locked in place, and goes on.

This report may be forwarded or republished on your website with attribution to www.stratfor.com.

Copyright 2009 Stratfor.

:::::::: PÄÄTTYY ::::::::

STRATFOR-Analyysi 2.

:::::::: ALKAA ::::::::

Stratfor
---------------------------

THE IRANIAN ELECTION AND THE REVOLUTION TEST

By George Friedman

Successful revolutions have three phases. First, a strategically located single or limited segment of society begins vocally to express resentment, asserting itself in the streets of a major city, usually the capital. This segment is joined by other segments in the city and by segments elsewhere as the demonstration spreads to other cities and becomes more assertive, disruptive and potentially violent. As resistance to the regime spreads, the regime deploys its military and security forces. These forces, drawn from resisting social segments and isolated from the rest of society, turn on the regime, and stop following the regime's orders. This is what happened to the Shah of Iran in 1979; it is also what happened in Russia in 1917 or in Romania in 1989.

Revolutions fail when no one joins the initial segment, meaning the initial demonstrators are the ones who find themselves socially isolated. When the demonstrations do not spread to other cities, the demonstrations either peter out or the regime brings in the security and military forces -- who remain loyal to the regime and frequently personally hostile to the demonstrators -- and use force to suppress the rising to the extent necessary. This is what happened in Tiananmen Square in China: The students who rose up were not joined by others. Military forces who were not only loyal to the regime but hostile to the students were brought in, and the students were crushed.

A Question of Support

This is also what happened in Iran this week. The global media, obsessively focused on the initial demonstrators -- who were supporters of Iranian President Mahmoud Ahmadinejad's opponents -- failed to notice that while large, the demonstrations primarily consisted of the same type of people demonstrating. Amid the breathless reporting on the demonstrations, reporters failed to notice that the uprising was not spreading to other classes and to other areas. In constantly interviewing English-speaking demonstrators, they failed to note just how many of the demonstrators spoke English and had smartphones. The media thus did not recognize these as the signs of a failing revolution.

Later, when Ayatollah Ali Khamenei spoke Friday and called out the Islamic Revolutionary Guard Corps, they failed to understand that the troops -- definitely not drawn from what we might call the "Twittering classes," would remain loyal to the regime for ideological and social reasons. The troops had about as much sympathy for the demonstrators as a small-town boy from Alabama might have for a Harvard postdoc. Failing to understand the social tensions in Iran, the reporters deluded themselves into thinking they were witnessing a general uprising. But this was not St. Petersburg in 1917 or Bucharest in 1989 -- it was Tiananmen Square.

In the global discussion last week outside Iran, there was a great deal of confusion about basic facts. For example, it is said that the urban-rural distinction in Iran is not critical any longer because according to the United Nations, 68 percent of Iranians are urbanized. This is an important point because it implies Iran is homogeneous and the demonstrators representative of the country. The problem is the Iranian definition of urban -- and this is quite common around the world -- includes very small communities (some with only a few thousand people) as "urban." But the social difference between someone living in a town with 10,000 people and someone living in Tehran is the difference between someone living in Bastrop, Texas and someone living in New York. We can assure you that that difference is not only vast, but that most of the good people of Bastrop and the fine people of New York would probably not see the world the same way. The failure to understand the dramatic diversity of Iranian society led observers to assume that students at Iran's elite university somehow spoke for the rest of the country.

Tehran proper has about 8 million inhabitants; its suburbs bring it to about 13 million people out of Iran's total population of 70.5 million. Tehran accounts for about 20 percent of Iran, but as we know, the cab driver and the construction worker are not socially linked to students at elite universities. There are six cities with populations between 1 million and 2.4 million people and 11 with populations of about 500,000. Including Tehran proper, 15.5 million people live in cities with more than 1 million and 19.7 million in cities greater than 500,000. Iran has 80 cities with more than 100,000. But given that Waco, Texas, has more than 100,000 people, inferences of social similarities between cities with 100,000 and 5 million are tenuous. And with metro Oklahoma City having more than a million people, it becomes plain that urbanization has many faces.

Winning the Election With or Without Fraud

We continue to believe two things: that vote fraud occurred, and that Ahmadinejad likely would have won without it. Very little direct evidence has emerged to establish vote fraud, but several things seem suspect.

For example, the speed of the vote count has been taken as a sign of fraud, as it should have been impossible to count votes that fast. The polls originally were to have closed at 7 p.m. local time, but voting hours were extended until 10 p.m. because of the number of voters in line. By 11:45 p.m. about 20 percent of the vote had been counted. By 5:20 a.m. the next day, with almost all votes counted, the election commission declared Ahmadinejad the winner. The vote count thus took about seven hours. (Remember there were no senators, congressmen, city council members or school board members being counted -- just the presidential race.) Intriguingly, this is about the same time in took in 2005, though reformists that claimed fraud back then did not stress the counting time in their allegations.

The counting mechanism is simple: Iran has 47,000 voting stations, plus 14,000 roaming stations that travel from tiny village to tiny village, staying there for a short time before moving on. That creates 61,000 ballot boxes designed to receive roughly the same number of votes. That would mean that each station would have been counting about 500 ballots, or about 70 votes per hour. With counting beginning at 10 p.m., concluding seven hours later does not necessarily indicate fraud or anything else. The Iranian presidential election system is designed for simplicity: one race to count in one time zone, and all counting beginning at the same time in all regions, we would expect the numbers to come in a somewhat linear fashion as rural and urban voting patterns would balance each other out -- explaining why voting percentages didn't change much during the night.

It has been pointed out that some of the candidates didn't even carry their own provinces or districts. We remember that Al Gore didn't carry Tennessee in 2000. We also remember Ralph Nader, who also didn't carry his home precinct in part because people didn't want to spend their vote on someone unlikely to win -- an effect probably felt by the two smaller candidates in the Iranian election.

That Mousavi didn't carry his own province is more interesting. Flynt Leverett and Hillary Mann Leverett writing in Politico make some interesting points on this. As an ethnic Azeri, it was assumed that Mousavi would carry his Azeri-named and -dominated home province. But they also point out that Ahmadinejad also speaks Azeri, and made multiple campaign appearances in the district. They also point out that Khamenei is Azeri. In sum, winning that district was by no means certain for Mousavi, so losing it does not automatically signal fraud. It raised suspicions, but by no means was a smoking gun.

We do not doubt that fraud occurred during Iranian election. For example, 99.4 percent of potential voters voted in Mazandaran province, a mostly secular area home to the shah's family. Ahmadinejad carried the province by a 2.2 to 1 ratio. That is one heck of a turnout and level of support for a province that lost everything when the mullahs took over 30 years ago. But even if you take all of the suspect cases and added them together, it would not have changed the outcome. The fact is that Ahmadinejad's vote in 2009 was extremely close to his victory percentage in 2005. And while the Western media portrayed Ahmadinejad's performance in the presidential debates ahead of the election as dismal, embarrassing and indicative of an imminent electoral defeat, many Iranians who viewed those debates -- including some of the most hardcore Mousavi supporters -- acknowledge that Ahmadinejad outperformed his opponents by a landslide.

Mousavi persuasively detailed his fraud claims Sunday, and they have yet to be rebutted. But if his claims of the extent of fraud were true, the protests should have spread rapidly by social segment and geography to the millions of people who even the central government asserts voted for him. Certainly, Mousavi supporters believed they would win the election based in part on highly flawed polls, and when they didn't, they assumed they were robbed and took to the streets.

But critically, the protesters were not joined by any of the millions whose votes the protesters alleged were stolen. In a complete hijacking of the election by some 13 million votes by an extremely unpopular candidate, we would have expected to see the core of Mousavi's supporters joined by others who had been disenfranchised. On last Monday, Tuesday and Wednesday, when the demonstrations were at their height, the millions of Mousavi voters should have made their appearance. They didn't. We might assume that the security apparatus intimidated some, but surely more than just the Tehran professional and student classes posses civic courage. While appearing large, the demonstrations actually comprised a small fraction of society.

Tensions Among the Political Elite

All of this not to say there are not tremendous tensions within the Iranian political elite. That no revolution broke out does not mean there isn't a crisis in the political elite, particularly among the clerics. But that crisis does not cut the way Western common sense would have it. Many of Iran's religious leaders see Ahmadinejad as hostile to their interests, as threatening their financial prerogatives, and as taking international risks they don't want to take. Ahmadinejad's political popularity in fact rests on his populist hostility to what he sees as the corruption of the clerics and their families and his strong stand on Iranian national security issues.

The clerics are divided among themselves, but many wanted to see Ahmadinejad lose to protect their own interests. Khamenei, the supreme leader, faced a difficult choice last Friday. He could demand a major recount or even new elections, or he could validate what happened. Khamenei speaks for a sizable chunk of the ruling elite, but also has had to rule by consensus among both clerical and non-clerical forces. Many powerful clerics like Ali Akbar Hashemi Rafsanjani wanted Khamenei to reverse the election, and we suspect Khamenei wished he could have found a way to do it. But as the defender of the regime, he was afraid to. Mousavi supporters' demonstrations would have been nothing compared to the firestorm among Ahmadinejad supporters -- both voters and the security forces -- had their candidate been denied. Khamenei wasn't going to flirt with disaster, so he endorsed the outcome.

The Western media misunderstood this because they didn't understand that Ahmadinejad does not speak for the clerics but against them, that many of the clerics were working for his defeat, and that Ahmadinejad has enormous pull in the country's security apparatus. The reason Western media missed this is because they bought into the concept of the stolen election, therefore failing to see Ahmadinejad's support and the widespread dissatisfaction with the old clerical elite. The Western media simply didn't understand that the most traditional and pious segments of Iranian society support Ahmadinejad because he opposes the old ruling elite. Instead, they assumed this was like Prague or Budapest in 1989, with a broad-based uprising in favor of liberalism against an unpopular regime.

Tehran in 2009, however, was a struggle between two main factions, both of which supported the Islamic republic as it was. There were the clerics, who have dominated the regime since 1979 and had grown wealthy in the process. And there was Ahmadinejad, who felt the ruling clerical elite had betrayed the revolution with their personal excesses. And there also was the small faction the BBC and CNN kept focusing on -- the demonstrators in the streets who want to dramatically liberalize the Islamic republic. This faction never stood a chance of taking power, whether by election or revolution. The two main factions used the third smaller faction in various ways, however. Ahmadinejad used it to make his case that the clerics who supported them, like Rafsanjani, would risk the revolution and play into the hands of the Americans and British to protect their own wealth. Meanwhile, Rafsanjani argued behind the scenes that the unrest was the tip of the iceberg, and that Ahmadinejad had to be replaced. Khamenei, an astute politician, examined the data and supported Ahmadinejad.

Now, as we saw after Tiananmen Square, we will see a reshuffling among the elite. Those who backed Mousavi will be on the defensive. By contrast, those who supported Ahmadinejad are in a powerful position. There is a massive crisis in the elite, but this crisis has nothing to do with liberalization: It has to do with power and prerogatives among the elite. Having been forced by the election and Khamenei to live with Ahmadinejad, some will make deals while some will fight -- but Ahmadinejad is well-positioned to win this battle.

This report may be forwarded or republished on your website with attribution to www.stratfor.com.

Copyright 2009 Stratfor.

:::::::: PÄÄTTYY ::::::::

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_171

Internet-tv on kyllä mukava keksintö.

Selasin taas MSNBC:n muutaman ohjelman www-sivut, ja loppujen lopuksi valitsin vain pari pätkää katsottavaksi.

Tässä on tosi mielenkiintoinen pätkä

Noin lyhyesti voi todeta, että MSNBC:n Chris Matthews puristaa lopulta vastauksen kysymykseen, että ovatko republikaanit moraalisesti ylivoimaisia verrattuna muihin ihmisiin. Kannattaa katsoa.

Haastateltava republikaani kiertää ja kaartaa kysymyksen vastausta moneen kertaa, ja kertaa republikaanien puolueohjelman merkitystä.

Mutta uskoisin monen poliittisen tarkkailijan todenneen, että republikaanisen puolueen moottori on usko moraaliseen ylivoimaan. Tämän vuoksi monesta kysymyksestä tehdään moraalinen kysymys, jotta republikaaniset kannattajat voivat olla siinäkin asiassa moraalisesti ylivoimaisia.

Ongelmaksi tietysti tulee, että uudessa skandaalissa republikaaninen kuvernööri (engl. Governor) - muistaakseni kuvernööri - oli ajautunut avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen. Nyt hän myönsi sen, ja tätä moraalisesti mielenkiintoista asiaa veivattiin useammassa ohjelmassa.

Conservative = Morally Superior ??

Tämä on mielenkiintoinen kysymys.

Liberal = Morally Relative ??

Tämä(kin) on mielenkiintoinen kysymys.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_170

Mitro Repo pääsi sitten edustajaksi Euroopan Unionin parlamenttiin.

Jaa-a.

Näin äkkiseltään olettaisin, että hänellä menee varmaan vuoden päivät opetellessa kaikkia politiikan kiemuroita.

Myönteisesti pitää tietysti ajatella, että hän voi hankkia itselleen erittäin pätevät avustajat, ja hän pääsee hommasta piakkoin selville.

Politiikka tulee kuitenkin vastaan.

Vaikka itse Äiti Teresa olisi päässyt poliittiseen virkaan, niin jossain vaiheessa hän olisi esittänyt ajatuksia, jotka herättävät poliittista vastustusta.

Tietysti mielenkiintoista nähdä, että mihin asioihin Mitro Repo erikoistuu.

Kannattiko?

Vaaleja edeltänyt vääntö piispojen kanssa ei kyllä kannattanut.

Olisi ehkä kannattanut käydä keskustelu piispojen kanssa hyvissä ajoin, eikä joutua vääntämään heidän kanssa aiheesta.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_169

Nyt on mielenkiintoista nähdä, että miten tämä uutisoidaan ns. länsimaisessa ns. mediassa.

:::::::: ALKAA ::::::::

http://www.presstv.com/detail.aspx?id=98782§ionid=351020101

Iran to release box-by-box vote count
Mon, 22 Jun 2009 17:58:31 GMT

Amid claims of a 'rigged-election' by certain defeated Iranian presidential candidates, a top election official says the box-by-box details of the vote will be released.

"During previous elections in the Islamic Republic, statistics concerning individual ballot boxes were considered confidential information … this kind of information was only available to certain officials," deputy head of the Interior Ministry's election headquarters Ali-Asghar Sharifi-Rad said Sunday.

According to Sharifi-Rad, the Ministry had, however, decided to publish the results "box by box," to resolve ambiguities about the disputed election in which incumbent President Mahmoud Ahmadinejad won a landslide victory, ILNA reported.

His comments came after the country's highest electoral authority, the Guardian Council, said, "Votes collected in 50 cities surpass the number of people eligible to cast ballots in those areas.”

A spokesman for the Council, however, said that the additional votes did not change the outcome of the election, as they were not enough to reverse the reelection of President Ahmadinejad.

The extra votes amount to roughly three million ballots.

Following the victory of President Ahmadinejad on June 12, the country has become the scene of illegal rallies with defeated presidential hopefuls Mir-Hossein Mousavi and Mehdi Karroubi rejecting the result as fraudulent and demanding a re-run.

The office of Tehran's prosecutor general on Monday said it had launched an investigation into the death of the 13 people who lost their lives in Tehran violence on Saturday. The unrest left 20 others injured.

The office announced on Monday that one of the individuals detained in connection with Saturday's violence is an armed terrorist, adding that further investigation will bring the remaining offenders to justice.

MT/MD/HGH

:::::::: PÄÄTTYY ::::::::

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_168

"American Dream" on on PressTV:n ohjelma, jonka pitäisi käsitellä Yhdysvaltojen erilaisia ilmiöitä - ymmärtäisin näin.

Katsoin arkistosivun läpi, ja tällainen löytyi.

http://www.presstv.com/Programs/player/Default.aspx?id=95051

Noin lyhyesti haastateltavat totesivat, että Yhdysvaltojen media ei ilmeisesti pysty välittämään kovin monimutkaista maailmankuvaa.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_167

Jokainen asiaa seurannut osaa varmaan luetella Yhdysvaltojen pääkanavien nimilyhenteet.

Nythän on niin, että nämä kanavat ovat osia valtavista yritysryhmittymistä, joiden pääasiallinen tehtävä on tuottaa voittoa - tietysti yrityksinä näin pitää tehdä.

Noin aikaisempien tarkastelujen pohjalta näyttää siltä, että osa tutkivasta journalismista on siirtymässä voittoa tuottamattomien säätiöiden rahoitettavaksi. Tämän jälkeen lehdet yms. voivat ottaa tutkivan journalismin aiheita näiden säätiöiden kautta julkaisuohjelmaansa.

Sitten on tietysti PBS, joka tuottaa tutkivaa journalismia.

Nyt törmäsin uudelleen vanhaan ilmiöön, eli valtioiden rahoittamiin englanninkielisiin televisiokanaviin. Nyt tietysti internet-aikana näiden ohjelmien arkistot ovat internet-palveluissa.

Kattos vain - IRAN rahoittaaa omaa englanninkielista televisiokanavaa.

http://www.presstv.com/

PressTV:n erityispiirre on, että naistoimittajat pitävät päässään huivia, onhan kyseessä islamilaisen maan, eli Iran, rahoittama televisiokanava.

Nyt tietysti näin teknologisena ilmiönä havaitsee, että PressTV:n yhtenä videokatselun teknologia-ratkaisuna on Microsoft Silverlight, joka on enemmän kuin periamerikkalainen teknologia.

PressTV:n ohjelmatarjonta on ihan mielenkiintoinen. On ohjelma, joka seuraa Yhdysvaltojen sisäistä meininkiä. On ohjelma, joka keskittyy Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan.

Mutta noin yhtenä ilmaan heitettynä ajatuksena voisi ajatella, että mahdollisesti pitkässä juoksussa tutkivaa journalismia vaativaa yhdysvaltalaiset joutuvat kääntymään ulkomaisten englanninkielisten tv-kanavien puoleen.

Nähtäväksi jää.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_166

Iran Election Bulletin, March 13, 2009 — Vol. 1, Issue 2

Tämä vaalitiedote sisältää hyvin valaisevan valtakaavion, linkki tässä.

Simppeliä.

Tämän jälkeen osaa asettaa parlamenttivaalien kuohunnan omaan kohtaan tässä kaaviossa.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_165

Tein tähän hätäisesti jonkinlaisen IRAN-uutisten kokoelmaa, mitä tuli vastaan listoilta yms. yms.

Iran Election Bulletin

Taking note / The Century Foundation, erit. Geneive Abdo -merkinnät

The Century Foundation

WorldFocus / IRAN tag

All on Iran / Council on Foreign Relations

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_164

Jaa-a.

Tuossa aikaisemmin lainasin 15.6.2009 juttua, joka melko uskottavasti kertoi, että Mahmoud Ahmadinejad todella voitti Iranin vaalit.

Nyt on tullut joka tuutista sekä Suomen että Yhdysvaltojen medialistoilta, että Iranissa on valtaisia mielenosoituksia.

En ole uutisiin perehtynyt, ja silleen.

Itse esittäisin seuraavan kysymyksen: Kuinka paljon mielenosoituksia on Teheranin ulkopuolella?

Onko jokaisessa Iranin suurkaupungissa satojen tuhansien ihmisten mielenosoituksia?

Olettaisin, että n. 70 miljoonan ihmisen maasssa on muitakin suurkaupunkeja kuin Teheran.

Uutis-Tunne-Väite-välityksen sekavuus on valtaisa tällä hetkellä, että nyt vaikea päätellä mitään järkevää tänne tuhansien kilometrien päähän.

Ehkä jossain vaiheessa joku tekee kunnon tutkivan journalismin jutun Iranin vuoden 2009 vaaleista ja tietysti mielenosoituksista.

Tässä vaiheessa tätä on muuten vaikea kommentoida, koska ainut uskottava väite tässä vaiheessa on, että Iranissa on mielenosoituksia. Jossain Suomessa on vaikea ymmärtää, että mistä näissä mielenosoituksissa on oikein kysymys.

Mikä on tarinan opetus?

1. Iran => Paljon Islam-uskonnon Shiia-tulkinnan väkeä
2. Iranissa on mielenosoituksia, eli jostain on erimielisyyttä.
3. Iranissa asuvan Islam-uskonnon Shiia-tulkinnan väkeä ei voi pitää yhtenä yhtenäisenä n. 70 miljoonan ihmisen joukkona.
4. Jos he olisivat yksi yhtenäinen ryhmä, niin tässä mielenosoitusten tilanteessa ei oltaisi.

Mutta meillä tahtoo olla taipumus yksinkertaistaa.

Aihe vaatii seurantaa, että osaa joskus tehdä uskottavampia arvauksia.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_163

16.6.2009: kuulin ensimmäisen kerran tällaisen yhdistelmän: Wave/Google.

Non-niin.

Ja: kolmen kuukauden sääntö.

Eli 16.9.2009 pitäisi olla tiedossa, että mikä on tämä Wave / Google-yhtiön uusin hilavitkutin oikein on.

Sitten taas kolmen kuukauden päästä tietää jotain uutta.

Nyt kerrankin muistin laittaa tämän muistiin.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_162

Voe hyvänen aika tätä touhua taas. Ohessa on HS:n uutinen aiheesta.

Eli syntyi ns. kiero kannuste, kun jokin asia/aihe/vast. leviää laajemman kansan keskuuteen tutkijoiden kamareista tai jonkun ajattelijan kirjasta.

Eli käytännön toteutus saakin täysin kieroutuneita piirteitä.

Saatiinpa nyt Suomeenkin yksi toteutus, josta on oikeaa aineistoa.

Vilkaisin Yhteiskuntapolitiikka-lehden artikkelin aiheesta - en perehtynyt. Siinä riittää nyt tutkijoilla ihmettelemistä, että näinkös tässä kävi.

:::::::: ALKAA ::::::::

http://www.hs.fi/tulosta/1135246891525
ja
Paperiversiossa: HS 15.6.2009 sivu A9

Lasten luokittelu levisi kouluissa kuin kulovalkea
Opetushallitus on pyytänyt kuntia lopettamaan luokittelun viipymättä

15.6.2009 3:00

Riitta Vainio

Mylläkkä sai alkunsa siitä, kun tutkijat Tom Arnkil ja Esa Eriksson tekivät "välineen", jolla lasten, nuorten ja perheiden parissa työskentelevät voisivat tunnistaa omaa huoltaan: kuinka suurta huolta lastentarhanopettaja tuntee, jos lapsi villiintyy kerta toisensa jälkeen häiritsemään muita, tai jos koululainen ahmii maanantaina muittenkin lasten ruuat.

Laadittiin huolten vyöhykkeistö: pientä huolta, suurta huolta. Huolen tunteminen on erilaista ja sen suuruus vaihtelee. Tärkeintä on toimia huolten huojentamiseksi.

Rehtorit ja opettajat ilahtuivat: kerrankin jotain kättä pidempää kasvatuskeskusteluihin ja toimintamalli lasten kanssa työskenteleville.

Jopa opetushallitus sekosi metaforaan, merkityssiirtymään, ja lähetti kouluille ohjeita lasten luokittelusta, tutkimusprofessori Tom Anrkil ja tutkija, teologian tohtori Kai Alhanen kertovat uudessa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä.

Käytännössä huolien vyöhykkeet muuntuivat kouluissa luokittelujärjestelmäksi, johon opettajat lisäsivät nimilistan ja sijoittivat oppilaat vyöhykkeille.

Matista on paljon huolta, Jonista jonkin verran. Väline, joka oli tarkoitettu oman toiminnan ja yhteistyön apuvälineeksi, levisi kuin kulovalkea päinvastaiseen käyttöön.

Helsingin Sanomat kertoi 15. marraskuuta 2008, että tietosuojavaltuutettu ryhtyi selvittämään luokittelun laillisuutta. Sen jälkeen asian uutisoivat myös maakuntalehdet ja Yle.

Eivät rehtorit piruuttaan ottaneet huolen vyöhykkeistöä tällaiseen käyttöön, eikä se levinnyt väärään käyttöön minkään yleisen rekisteröintivimmankaan vuoksi tai siksi, että joku paradigma siihen usuttaa, Anrkil ja Alhanen arvioivat.

Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, he arvioivat.

Opetusministeriön virkamies on kuvannut, kuinka työlästä oli yrittää kääntää opettajien ja rehtoreiden pää.

Eräässä lääninhallituksen järjestämässä koulutustilaisuudessa luennoitsija oli ladellut ohjeita lasten luokittelemiseksi huolen vyöhykkeille. Opetusministeriön virkamies oli puuttunut luentoon huomauttaen, että luokittelua ei pidä missään nimessä tehdä.

Opettajien ja rehtorien reaktio oli ollut "kuin karkki olisi otettu heiltä pois", virkamies on kertonut.

Eräs rehtori selitti Arnkilille, että huolen vyöhykkeistö tarjosi hänelle ensimmäisen kerran mahdollisuuden saada kokonaiskuva koulunsa oppilasaineksesta ja opettajien kuormittuneisuudesta.

"Tämänkö sinä haluat meiltä kieltää", rehtori kysyi.

Arnkil ja Alhanen sanovat, että rehtorin pyrkimys oli ymmärrettävä, koska kokonaiskuvan muodostamiseen ei ole ollut välineitä.

Siksi välineen, jolla saisi kuvan sekä oppilasaineksen jakautumisesta että opettajien huolikuormasta, on täytynyt maistua hunajaiselta.

Arnkil vetosi Opetushallitukseen, jotta se lähettäisi valtakunnallisen viestin varoittaen toiminnan vahingollisuudesta. Hän myös pyysi, että opetushallitus peruuttaisi oppaan, jossa vyöhykkeistön käytöstä annettiin väärä ohje.

Arnkil itse pyysi tietosuojavaltuutettua tutkimaan vyöhykkeistön luokittelu- ja rekisterikäytön laillisuuden.

Opetushallitus lähetti tämän jälkeen Arnkilin viestin kuntiin ja kehotti niitä viipymättä lopettamaan luokittelut.

Onko lasten luokittelusta ja rekisteröinnistä nyt päästy? Tuskin.

Kirjoittajat sanovat, että kehotus lopettaa luokittelu ei tarkoita vain sitä, että graafinen aineisto pannaan sivuun, vaan sitä, että työntekijöitä pyydetään muuttamaan toimintaansa perusteellisesti.

Se ei lohduta, jos vyöhykkeistön tilalle otetaan toinen samaa tarkoitusta ajava väline. Kaikki lapsiin luokiteltavina kohteina suuntautuva toiminta pitää lopettaa.

:::::::: PÄÄTTYY ::::::::

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_161

Minäkin menin halpaan Iranin presidentinvaalien etukäteisarvioinnissa.

Tässä MSNBC:n jutussa on melkoisen jykevää arviota, että Iranin istuva presidentti Mahmoud Ahmadinejad tulee olemaan ongelmissa vaaleisa.

Ja pöh - ilmeisesti liiaksi länsimaistunut Reza Aslan ei tiennyt, mistä puhui.

Tässä seuraavassa on vähän jykevämpi arvio, että poliittiset tarkkailijat toivoivat, että Mahmoud Ahmadinejad häviäisi vaalit.

:::::::: ALKAA ::::::::

http://dyn.politico.com/printstory.cfm?uuid=E47D1CF2-18FE-70B2-A8A86265132AF194

Ahmadinejad won. Get over it
By: Flynt Leverett and Hillary Mann Leverett
June 15, 2009 12:01 PM EST

Without any evidence, many U.S. politicians and “Iran experts” have dismissed Iranian President Mahmoud Ahmadinejad’s reelection Friday, with 62.6 percent of the vote, as fraud.

They ignore the fact that Ahmadinejad’s 62.6 percent of the vote in this year’s election is essentially the same as the 61.69 percent he received in the final count of the 2005 presidential election, when he trounced former President Ali Akbar Hashemi Rafsanjani. The shock of the “Iran experts” over Friday’s results is entirely self-generated, based on their preferred assumptions and wishful thinking.

Although Iran’s elections are not free by Western standards, the Islamic Republic has a 30-year history of highly contested and competitive elections at the presidential, parliamentary and local levels. Manipulation has always been there, as it is in many other countries.

But upsets occur — as, most notably, with Mohammed Khatami’s surprise victory in the 1997 presidential election. Moreover, “blowouts” also occur — as in Khatami’s reelection in 2001, Ahmadinejad’s first victory in 2005 and, we would argue, this year.

Like much of the Western media, most American “Iran experts” overstated Mir Hossein Mousavi’s “surge” over the campaign’s final weeks. More important, they were oblivious — as in 2005 — to Ahmadinejad’s effectiveness as a populist politician and campaigner. American “Iran experts” missed how Ahmadinejad was perceived by most Iranians as having won the nationally televised debates with his three opponents — especially his debate with Mousavi.

Before the debates, both Mousavi and Ahmadinejad campaign aides indicated privately that they perceived a surge of support for Mousavi; after the debates, the same aides concluded that Ahmadinejad’s provocatively impressive performance and Mousavi’s desultory one had boosted the incumbent’s standing. Ahmadinejad’s charge that Mousavi was supported by Rafsanjani’s sons — widely perceived in Iranian society as corrupt figures — seemed to play well with voters.

Similarly, Ahmadinejad’s criticism that Mousavi’s reformist supporters, including Khatami, had been willing to suspend Iran’s uranium enrichment program and had won nothing from the West for doing so tapped into popular support for the program — and had the added advantage of being true.

More fundamentally, American “Iran experts” consistently underestimated Ahmadinejad’s base of support. Polling in Iran is notoriously difficult; most polls there are less than fully professional and, hence, produce results of questionable validity. But the one poll conducted before Friday’s election by a Western organization that was transparent about its methodology — a telephone poll carried out by the Washington-based Terror-Free Tomorrow from May 11 to 20 — found Ahmadinejad running 20 points ahead of Mousavi. This poll was conducted before the televised debates in which, as noted above, Ahmadinejad was perceived to have done well while Mousavi did poorly.

American “Iran experts” assumed that “disastrous” economic conditions in Iran would undermine Ahmadinejad’s reelection prospects. But the International Monetary Fund projects that Iran’s economy will actually grow modestly this year (when the economies of most Gulf Arab states are in recession). A significant number of Iranians — including the religiously pious, lower-income groups, civil servants and pensioners — appear to believe that Ahmadinejad’s policies have benefited them.

And, while many Iranians complain about inflation, the TFT poll found that most Iranian voters do not hold Ahmadinejad responsible. The “Iran experts” further argue that the high turnout on June 12 — 82 percent of the electorate — had to favor Mousavi. But this line of analysis reflects nothing more than assumptions.

Some “Iran experts” argue that Mousavi’s Azeri background and “Azeri accent” mean that he was guaranteed to win Iran’s Azeri-majority provinces; since Ahmadinejad did better than Mousavi in these areas, fraud is the only possible explanation.

But Ahmadinejad himself speaks Azeri quite fluently as a consequence of his eight years serving as a popular and successful official in two Azeri-majority provinces; during the campaign, he artfully quoted Azeri and Turkish poetry — in the original — in messages designed to appeal to Iran’s Azeri community. (And we should not forget that the supreme leader is Azeri.) The notion that Mousavi was somehow assured of victory in Azeri-majority provinces is simply not grounded in reality.

With regard to electoral irregularities, the specific criticisms made by Mousavi — such as running out of ballot paper in some precincts and not keeping polls open long enough (even though polls stayed open for at least three hours after the announced closing time) — could not, in themselves, have tipped the outcome so clearly in Ahmadinejad’s favor.

Moreover, these irregularities do not, in themselves, amount to electoral fraud even by American legal standards. And, compared with the U.S. presidential election in Florida in 2000, the flaws in Iran’s electoral process seem less significant.

In the wake of Friday’s election, some “Iran experts” — perhaps feeling burned by their misreading of contemporary political dynamics in the Islamic Republic — argue that we are witnessing a “conservative coup d’état,” aimed at a complete takeover of the Iranian state.

But one could more plausibly suggest that if a “coup” is being attempted, it has been mounted by the losers in Friday’s election. It was Mousavi, after all, who declared victory on Friday even before Iran’s polls closed. And three days before the election, Mousavi supporter Rafsanjani published a letter criticizing the leader’s failure to rein in Ahmadinejad’s resort to “such ugly and sin-infected phenomena as insults, lies and false allegations.” Many Iranians took this letter as an indication that the Mousavi camp was concerned their candidate had fallen behind in the campaign’s closing days.

In light of these developments, many politicians and “Iran experts” argue that the Obama administration cannot now engage the “illegitimate” Ahmadinejad regime. Certainly, the administration should not appear to be trying to “play” in the current controversy in Iran about the election. In this regard, President Barack Obama’s comments on Friday, a few hours before the polls closed in Iran, that “just as has been true in Lebanon, what can be true in Iran as well is that you’re seeing people looking at new possibilities” was extremely maladroit.

From Tehran´s perspective, this observation undercut the credibility of Obama’s acknowledgement, in his Cairo speech earlier this month, of U.S. complicity in overthrowing a democratically elected Iranian government and restoring the shah in 1953.

The Obama administration should vigorously rebut any argument against engaging Tehran following Friday’s vote. More broadly, Ahmadinejad’s victory may force Obama and his senior advisers to come to terms with the deficiencies and internal contradictions in their approach to Iran. Before the Iranian election, the Obama administration had fallen for the same illusion as many of its predecessors — the illusion that Iranian politics is primarily about personalities and finding the right personality to deal with. That is not how Iranian politics works.

The Islamic Republic is a system with multiple power centers; within that system, there is a strong and enduring consensus about core issues of national security and foreign policy, including Iran’s nuclear program and relations with the United States. Any of the four candidates in Friday’s election would have continued the nuclear program as Iran’s president; none would agree to its suspension.

Any of the four candidates would be interested in a diplomatic opening with the United States, but that opening would need to be comprehensive, respectful of Iran’s legitimate national security interests and regional importance, accepting of Iran’s right to develop and benefit from the full range of civil nuclear technology — including pursuit of the nuclear fuel cycle — and aimed at genuine rapprochement.

Such an approach would also, in our judgment, be manifestly in the interests of the United States and its allies throughout the Middle East. It is time for the Obama administration to get serious about pursuing this approach — with an Iranian administration headed by the reelected President Mahmoud Ahmadinejad.

Flynt Leverett directs The New America Foundation’s Iran Project and teaches international affairs at Pennsylvania State university. Hillary Mann Leverett is CEO of STRATEGA, a political risk consultancy. Both worked for many years on Middle East issues for the U.S. government, including as members of the National Security Council staff.

:::::::: PÄÄTTYY ::::::::

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_160

Käväisin tänään taas pari tuntia metsää raivaamassa.

Mahdollisesti näin muurahaiskuningattaren etsimässä uutta pesäkoloa, kun hetkeksi istahdin. Muurahainen se selvästi oli, isompi kuin muut ja siivet.

Tietysti meikäläisen biologian taidot ovat mitä ovat, että saatan erehtyä.

Sittenpä kännykkä soi, ja nähty iso muurahainen meni jonnekin piiloon puhelun aikana.

Kömmin metsästä pois ja kävin saunassa.

Kannatus omalle ehdokkaalle??

Tätä kirjoitettaessa on vuoden 2009 EU-parlamenttivaalien Suomen tulos selvillä.

Eiköhän aika ole mennä nukkumaan??

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_159

Olen joskus kirjoittanut kolmen kuukauden säännöstä uuden IT-ihmeen elämässä.

Olisi tämä Twitter-palvelun suhteen pitänyt merkitä ensimmäinen päivä, jolloin kuulin koko Twitter-palvelusta.

No - kuitenkin. Tähän uutinen lainaten.

:::::::: ALKAA ::::::::

http://www.tietokone.fi/uutta/uutinen.asp?news_id=38122&tyyppi=1

torstaina 4.6.2009 klo 12:37
Panda raportoi hyökkäysaallosta

Twitter innostaa rikollisia

Rikolliset ovat ketteriä ottamaan käyttöön uusia pahanteon välineitä, ja sosiaaliset palvelut ovat tarjonneet heille runsaasti mahdollisuuksia. Tietoturvayhtiö Panda varoittaa, että tällä hetkellä vaaravyöhykkeessä ovat erityisesti Twitterin käyttäjät.

Panda ottaa esimerkiksi tapauksen, jossa rikolliset ovat luoneet satoja Twitter-tilejä kieroihin tarkoituksiin. Näiltä tileiltä on syydetty tuhansia kommentteja samaan aiheeseen, joten se on saatu nostettua suosituimpien aiheiden listalle.

Ketjun nimenä on "Phishtube Broadcast", ja se viittaa amerikkalaiseen Phish-yhtyeeseen. Trendikkään aiheen houkuttelemat uteliaat saavat eteensä joukoittain vaarallisia linkkejä sisältäviä kommentteja.

Linkit vievät väärennetylle pornosivulle, josta koneisiin iskee Privacycenter-niminen tietoturvaohjelmistoksi naamioitu haittaohjelma. Tämä on löytävinään uhrikoneelta harmeja, joiden poistamiseksi pitää hankkia ohjelman maksullinen versio. Rikolliset keräävät tilinsä näistä kaupoista.

Samanlaisia ansoja, joissa rikolliset nostavat valitsemiaan aiheita suosikkilistoille, on tavattu myös Youtubessa ja Digg-palvelussa.

Ari Karkimo

:::::::: PÄÄTTYY ::::::::

Se on vain muutama kuukausi nykyään, ja jossain vaiheessa rikolliset aloittavat hyödyntämään uutta IT-ihmettä.

Nyt on Twitter-palvelun vuoro, ja käsittääkseni Facebook-yhteisö joutuu päivittäin painimaan rikollisen toiminnan kanssa.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_158

EU ja Etelä-Korea allekirjoittivat sopimuksen kilpailuun liittyvästä yhteistyöstä.

PDF-tiedosto tässä linkissä.

Ehkä joskus tulee vielä päivä, jonka jokin yksittäinen iso kansainvälinen yritys kokee. No mikä?

Jonain päivänä on mahdollista - ainakin ajatuksena - että yritykseen tehdään kilpailuviranomaisten tarkastusisku kaikissa merkittävissä maissa, joissa yritys toimii. Eli siis kaikki EU-maat ja EU-maiden yhteistyökumppanit tärkeiltä markkina-alueilta.

Itse olen paria kilpailunrajoitustapausta seurannut, ja eri maissa/unioneissa viranomaisten työ etenee eri tahdilla ja kilpailunrajoitussyytöksiä tehdään eri syistä.

Nähtäväksi jää.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_157

Yhdysvaltalainen konservatismi on mielenkiintoisessa tilanteessa.

Katsoin otsikot MSNBC:n muutamasta ohjelmasta noin viikon ajalta. Tässä oli pari mielenkiintoista katsottavaa.

Itse olen viime päivinä pohdiskellut, että minne menevät ns. maltilliset oikeistolaiset republikaaneista.

Dick Cheney totesi julkisesti, että republikaanien pitää mennä Rush Limbaugh -nimisen radiojuontajan osoittamaan suuntaan.

Mutta kuten näkyy, niin konservatiivitkin voivat väitellä keskenään.

Saa nähdä mihin päätyvät - siis republikaanit puolueena.

Konservatismi on taas ajatussuunta, joka on hajaantunut erilaisiin suuntauksiin.

Onhan meillä Suomessa KESK-PS, SDP-VAS ja KOK-Nuorsuomalaiset erilaisina jatkumoina erilaisissa ajatussuunnissa. (Tosin Nuorsuomalaiset puolueen uudella 2000-luvun versiolla taisi jäädä historiaan.)

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_156

Toinen yllätys perään.

Tasmania yllätti:
"Strengthening Department of Justice trust in Government ...the spotlight on improper conduct"

PDF-tiedosto tässä linkissä.

Tässä oli paljon hyvää pohdittavaa - myös Suomeen.

Ei kaikki viisaus asu Suomessa tai Euroopassa.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_155

Ohoppista-keikkaa.

Metsäreissun jälkeen kävin saunassa ja katsoin muutaman kuulemismenettelyä.

New South Wales yllätti:
"Biobanking - Scheme Overview"

PDF-tiedosto tässä linkissä.

Tässä oli mielestäni ideaa, ja tätä voisi jopa tutkia Suomessa.

Tämä ei ollutkaan kuulemismenettelyssä, mutta tulipa vastaan kuitenkin.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_154

Aamun ensimmäisenä hommana annoin palautetta yhdelle kandidaattiopiskelijalle, joka halusi vielä parantaa työtään, kun tätä olin ystävällisesti ehdottanut.

Sitten metsään.

Tällä kertaa kaadoin melkoisen pöheikön pihlajaa, ja löytyihän sieltä sitten kuusia ja mäntyjä joukosta.

Noin alueen jatkokäytön kannalta näyttäisi, että palstalle voisi jossain aikavälissä tulla puolukkaa.

Jep.

Kyllä muurahaiset suojelevat [oletettavasti] kirvoja.

Koivujen oksilla oli edelleen muurahaisia, ja ne olivat kerääntyneet eri paikkoihin suojelemaan toisennäköisiä hyönteisiä; olettaisin näiden nyt olevan kirvoja.

Sitten mielenkiintoinen juttu oli, että auringonvalossa jotkut muurahaiset olivat hauskasti melkoisen punaisia koivunoksilla.

Sitten jälleen kerran epähuomiossa tuli kolautettua yhtä kantoa, ja sieltä pöllähti esiin toisenlaista porukkaa, oletettavasti lentomuurahaisia.

Varmaankin seuraava vaihe olisi oppia erottelemaan suomalaisia muurahaislajeja.

Aurinko kuumotti koko ajan, ja toisaalta tuuli oli kuitenkin kohtuullisen kylmä.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_153

Olen tässä keväällä 2009 ollut apuopettajana tai jollain muulla vastaavalla nimikkeellä Tampereen yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen kevään 2009 tutkimuskurssilla.

Pääopettajana kurssilla on professori Roope Raisamo. Hän veti luennot, ja hoitaa kurssin hallinnon tällä kertaa.

25.5.2005 annoin arvostelut ja viimeiset palautteet kolmelle opiskelijalle. Samalla tutkimuskurssin suoritettuaan heistä voi tulla kandidaatteja, jos muut ehdot täyttyvät.

Kovaa hommaa, jos ottaa ohjauksen tosissaan.

Tosin en ole koskaan kuullut, että ajattelu olisi helppoa työtä.

25.5.2009 menin sitten aamupäivän jälkeen iltapäivällä raivaamaan koivikkoa, jotta kuuset ja männyt pääsevät paremmin auringon valoon.

Muurahaisia oli tosiaan enemmän liikkeellä, ja melkein jokaisessa koivussa oli muurahaisia tiedustelumatkalla.

Eikös ne muurahaiset varjele ja hoida kirvoja koivunoksilla? Pitäisi tämä taas tarkistaa.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_152

Uusin mielipidekirjoitus ilmestyi 28.5.2009 JP-Kunnallissanomat -paikallislehdessä.

Kirjoitus löytyy mielipidekirjoitukset-sivulta.

Permanent link / Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_3.html#aihe_151

Aamupäivällä kirjoittelin huomista seminaaria varten.

Iltapäivällä/illalla käväisin pari tuntia raivaamassa metsää.

Muurahaiset ovat heränneet, kun niitä näkyi mäntyjen ja koivujen oksia pitkin liikkuvan.

Koska olisi virallisesti kesä??

Arkistosivun lataantumisessa pitää olla kärsivällinen.

Tämä on päiväkirjan arkistosivu 3.

Täällä ovat päiväkirjan aiheet/ajatukset/kirjoitukset 151-225.

Täällä ovat päiväkirjan aiheet/ajatukset/kirjoitukset päivämäärien 19.5.2009-17.11.2009 välillä.

Kannattaa katsoa arkistosivujen ohejeistuksia päiväkirjan kirjoitusten arkiston etusivulta.

Arkiston etusivu

Arkistosivun lataantumisessa pitää olla kärsivällinen.

Ohessa on listaus tämän arkistosivun otsikoista:

225 / 17.11.2009: ODF - uusi versio - kansallinen turvallisuus
224 / 17.11.2009: Yhdysvallat - ristiriitojen kokoelma
223 / 17.11.2009: Sähköautojen vallankumous ???
222 / 17.11.2009: ReaaliPoliitikot r.p.
221 / 12.11.2009: Sosiaalinen media pelastuksena tietoturvayhtiöille???
220 / 12.11.2009: VISTA vanhana väännettävänä??
219 / 12.11.2009: GO Google GO ????
218 / 12.11.2009: Päivän tietoturvaviestit
217 / 10.11.2009: Aika lopettaa sähköisen äänestyksen nissutus!
216 / 10.11.2009: Ihmisten hyväuskoisuuus, ties monesko kerta??
215 / 10.11.2009: Muutama uutispätkä
214 / 3.11.2009: Muutama Yhdysvallat-linkki
213 / 3.11.2009: Taas yksi askel lähempänä
212 / 3.11.2009: Lausuntoa Komission suuntaan (28.10.2009)
211 / 21.10.2009: Microsoft-korporaatio kohtaa MarkkinaVoimat / 22.10.2009 alkaen
210 / 16.10.2009: Opinion Concerning Case COMP. 39.530 - Microsoft (tying)
209 / 8.10.2009: Uskonnollinen oikeisto / Suomi
208 / 8.10.2009: Uskonnollinen oikeisto / Yhdysvallat
207 / 8.10.2009: Muutama Afganistan-linkki
206 / 29.9.2009: Hysteria // IRAN ???
205 / 29.9.2009: Afganistan // VOITTO ???
204 / 26.9.2009: Köyhyyden poisto ensin
203 / 25.9.2009: vakavia ilmeitä
202 / 25.9.2009: Afganistan-kokoelma
201 / 22.9.2009: Kätevä termi kääntyy joka suuntaan
200 / 22.9.2009: Aihe nro 200
199 / 22.9.2009: Lost of Civility / Give Our Country Back
198 / 17.9.2009: Järjellistä pohdintaa - onko se mahdollista ??
197 / 17.9.2009: Kuljetusjärjestelmä hajoaa käsiin
196 / 17.9.2009: Yhdysvaltalainen Aftanistan-kierros
195 / 17.9.2009: Suomalainen Afganistan-kierros
194 / 4.9.2009: Yksityistetty sota Irakissa ja Afganistanissa
193 / 4.9.2009: Afganistan - jälleen
192 / 22.8.2009: Microsoft-elämäntyyli
191 / 22.2.2009: republikaanien oma kanava
190 / 22.8.2009: Afganistan: War of Choice / War of Necessity
189 / 22.8.2009: Skandaaleja skandaalien perään
188 / 8.8.2009: Microsoft-Yahoo -ennustus.
187 / 8.8.2009: Jälleen - Kolmen kuukauden laskuri
186 / 8.8.2009: Autoritäärisuus, Karen Stenner
185 / 8.8.2009: Professorin mielipide
184 / 8.8.2009: Flash / Lost of Civility / A Nation Divided
183 / 28.7.2009: Kolmen kuukauden laskuri
182 / 28.7.2009: Itse asiassa vähemmän vaikutusvaltaa
181 / 28.7.2009: Vilpitön usko / Erityislaatuisuus
180 / 28.7.2009: Onko Suomi sodassa vai ei ???
179 / 22.7.2009: Parin-kolmen viikon tauko
178 / 1.7.2009: ODF/OOXML-sivun päivityksiä
177 / 28.6.2009: Yksi uusi lausunto
176 / 28.6.2009: Kaksi uutta lausuntoa
175 / 27.6.2009: OSA 2 / Tietokoneiden turvattomuus ja ihmisten hyväuskoisuus
174 / 27.6.2009: OSA 1 / Tietokoneiden turvattomuus ja ihmisten hyväuskoisuus
173 / 27.6.2009: WorldFocus / Pari mielenkiintoista
172 / 27.6.2009: IRAN / STRATFOR-näkenyksiä
171 / 27.6.2009: Conservative = Morally Superior ??
170 / 27.6.2009: Mitro Repo - kannatti tavallaan - vai kannattiko ???
169 / 22.6.2009: IRAN / Ääntenlasku uudelleen / Tuleeko tämä uutinen ns. länsimaiseen ns. mediaan ???
168 / 22.6.2009: Esimerkki / PressTV
167 / 22.6.2009: Tutkivan journalismin tilanne Yhdysvalloissa / IRAN
166 / 20.6.2009: IRAN / valta-kaavio
165 / 20.6.2009: IRAN / Uutiskokoelmaa
164 / 17.6.2009: IRAN / Mielipide??
163 / 17.6.2009: Kolmen kuukauden sääntö??
162 / 15.6.2009: Kiero Kannuste??
161 / 15.6.2009: Iranin Ihme??
160 / 7.6.2009: / 3 / Kännykkä, Kuningatar ja Kannatus??
159 / 7.6.2009: / 2 / Kolmen kuukauden sääntö??
158 / 7.6.2009: / 1 / Kilpailuviranomaisten toiveuni??
157 / 4.6.2009: Aate vai puolue, vai mitä??
156 / 29.5.2009: Whistleblowing
155 / 29.5.2009: Biodiversiteetistä
154 / 29.5.2009: Palaute, Pihlaja ja Puolukka
153 / 28.5.2009: Kandidaatti, Kuusi ja Koivu
152 / 28.5.2009: Uusin mielipidekirjoitus
151 / 19.5.2009: Mänty, Metalli ja Muurahainen

Päiväkirjamerkintöjen otsikoista on joskus apua etsittäessä vanhoja merkintöjä.

päiväkirjamerkintöjen otsikot tekstimuotoisena.