Jukka S. Rannila

Eniten päivityksiä on päiväkirjasivuilla.

Eniten päivityksiä on uusimmalla päiväkirjasivulla 26.

Päiväkirjan RSS-osoite:
http://www.jukkarannila.fi/rss.xml

Kuka on Jukka Rannila? En ole se toinen Jukka Rannila. Eli olen se toinen Jukka Rannila kotoisin Jalasjärveltä, en Vimpelistä. Nykyisin Jalasjärvi on osa Kurikan kaupunkia.

Tämä sivu on yleinen kotisivu, jonka tein päivittääkseni ikivanhat kotisivut.

Kaikenlaista pientä on tullut vuosien mittaan harrastettua, ja osa niistä on julkaistu erilaisilla julkisilla palstoilla tms. Ajattelin eräänä päivänä, että voisi ne kerätä yhteen. Siitä nämä sivut sitten muodostuivat.

Vähän riippuen alasivujen aiheesta päivitän sivuja eri tahtiin.

Nykyisin majailen Etelä-Pohjanmaalla Jalasjärvellä.

Koulutuksen puolesta on vähän monenkirjavaa, kun kävin muutakin ennen yliopistoa. Ja yliopistokoulutuksestakin kävin osan Seinäjoella. Suomalaiset ovat niin tittelinkipeitä, että välillä hirvittää.

Kävin ammattikoulun vuosina 1994-1996, mutta en aina kovin mielelläni paljasta titteliä, kun aina ihmiset taivastelevat, että onpa ihmeellistä. Kyllähän sen nyt jokainen tajuaa, että jos ei ole ammattityötä tehnyt yli kymmeneen (10) vuoteen, niin ei kai sitä enää samalla tavalla hallitse. Että ihan lattiatasolta pitäisi aloittaa.

Vuosina opiskelin 1997-1998 Kauhavalla Suomen yrittäjäopistossa. Itse pidän tätä todistusta erittäin hyvänä ja siitä on ollut jälkikäteen monesti erittäin paljon hyötyä. Mielenkiintoinen lisäpiirre opiskelussa oli, että opiskelijoina oli jonkin verran oikeiden yrittäjäperheiden lapsia. En nyt väitä, että ymmmärtäisin kaiken perheyritysten toiminnasta, mutta joitan pieniä tiedonjyväsiä tuli eri aiheista.

Yksi ero on yliopistotasoisella kauppatieteellisellä koulutuksella ja opistotasoisella yrittäjätutkinnolla. Kauppatieteen opiskelijoita valmennetaan työskentelemään pörssiyrityksessä ja yrittäjätutkinnossa luonnollisesti omassa yrityksessä, joka on monesti perheyritys. Kauppatieteestä minulla on muutama opintoviikko.

Sitten myöhemmin tuli tosiaan käytyä enemmän Tampereen yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitoksen opintoja. Tämän lisäksi opiskelin muidenkin laitosten joitain opintojaksoja.

Melkoisen osan yliopiston opinnoista kävin Seinäjoella. Käytännön hallinnon hoiti Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen Seinäjoen yksikkö. Käytännössä kyseessä oli projekti, jonka tarkoituksena oli edistää tietojenkäsittelyn osaamista Etelä-Pohjanmaalla. Kyseessä oli ns. TEK-opinnot. En enää muista TEK-sanan alkuperää, mutta meidän koulutuksen yleinen tunnus oli TEK3. Tampereen yliopistosta tuli luennoitsijoita käymään Seinäjoella ja muutaman kerran kävimme Tampereella.

Käytännössä vuosina keväästä 1998 vuoden 2001 kevääseen saakka kuluivat lähes kaikki viikonloput (perjantain ilta ja lauantain aamu- ja iltapäivä) opintojen merkeissä. Tämän lisäksi oli jonkin verran opetusta työviikon iltaopintoina riippuen opintojaksosta. Koulutus oli melko tiivistä, mutta etuna olivat pienemmät ryhmät verrattuna Tampereella järjestettyjen opiskelijamääriin samalla opintojaksolla. Katselin myöhemmin Tampereella noiden opintojaksojen opiskelijamääriä ja joillain opintojaksoilla puhuttiin sadoista osanottajista.

TEK3-opintojen perusteella itse olen sitä mieltä, että yliopistojen koulutuksen aloitus pitäisi olla melko tiukasti ohjelmoitu, jolloin opiskelijalle on mahdollista opiskella melko nopeaan tahtiin perusopinnot. Sitten myöhemmin voi siirtyä syventäviin opintoihin ja näissä voi olla sopivasti ns. akateemista vapautta.

Tietysti se on hienoa, että on yliopistotason tutkinto. Mutta jokainen vähän kokeneempi tietää, että tutkinnon suurin merkitys on haettaessa töihin julkiselle sektorille. Yksityisellä puolella se ei ole ollut niin nuukaa.

Oma kokemus on ammattikoulun ja yliopiston jälkeen, että yliopistoissa ihmisillä on kyllä ihan väärä käsitys ammatti-ihmisistä. Suoraan sanoen voidaan joidenkin yliopistoihmisten - mutta ei onneksi kaikkien - kohdalla puhua ennakkoluuloista ja jopa tietynlaisesta ylemmyyden tunteesta verrattuna alempiarvoiseen saastaan. Tämä on valitettavaa mutta totta. Tutkimustenkin mukaan kova koulutus ja menestyminen elämässä johtaa sittain kovempiin asenteisiin kanssaihmisiä kohtaan - tämä on kyllä mielestäni hyvin valitettavaa ja onnetonta.

Noin opintoteknisesti voi todeta, että opiskelin kyllä useamman vuoden, mutta opiskelin kaikki opinnot tavoiteajassa suositusten mukaisina. Toisin sanoen opiskelin melko lailla tietysti opintovuosien vuosimääränä, ja moni viettääkin pelkästään yliopistossa saman ajan. Itse olen kuitenkin opiskellut ammattikoulu-, opisto- ja yliopistotutkinnon samassa ajassa (n. 7-8-9 lukuvuotta, n. 7-8-9 x 6-7 kuukautta riippuen oppilaitoksesta). Välillä olen vääntänyt jotain pientä tai suurempaa työtä, ja kesätyöt tietysti päälle.

Käytännössä voi tehdä jaon kahteen: IT-siviilit ja IT-gurut.

En ehkä ole kuitenkaan mikään IT-guru, kun en käytä LINUX-järjestelmää - sehän on IT-gurun merkki. Toisaalta en ole ehkä aivan IT-siviili, kun olen jotain pientä värkännyt. Että jotain siltä väliltä. Seuraavat ovat tutuimpia: MySQL, PHP. JavaScript on tullut kokeiltua vähäsen, mutta se on aika uusi ohjelmointikieli. AJAX (LAMP, PHP5, JavaScript) olisi hyvä oppia täydellisesti.

lisopistotutkinnon pääaine on "tietojärjestelmät". Käytännössä voi kuitenkin todeta, että ehkäpä suurin osaaminen liittyy tietokantarakenteiden pohtimiseen. Tämän jälkeen voi päälle pohtia ohjelmakoodia.

WWW-sivuja olen muutamat vääntänyt. Käytännössä nykyään on kuitenkin niin hyviä www-sivujen suunnittelijoita, että heiltä voi tilata tyylikkäät ja hyvät käyttöliittymät. Kuvankäsittelyä en juurikaan harrasta.

Käytännössä on tullut paljolti selvitettyä asioita ja sitten selitettyä niitä sopivilla käsitteillä suunnittelijoille. Eli lyhyesti: tavallinen ihminen ==> selvitys ==> 1/2-insinööri-kieli ==> insinööri-tulkkaus ==> insinöörikieli ==> ohjelmointikieli ==> konekieli.

Jokainen vähänkin kokeneempi tietää, että järjellisen tietokantarakenteen vääntäminen on isompi homma. Käytännössä kaikkien nykyisten isompien tietojärjestelmien ytimessä on tietokanta. Ja kuten sen yliopistossa ja sitten käytönnässä oppii, että se on yleensä vähemmän kuin 1% työajasta, joka käytetään tietokannan rakenteen suunnitteluun. Vaikka tietokannan rakenne on kuitenkin käytössä 100% työajasta. Sitten ihmetellään, että miksi tökkii.

Käytännössä tietotekniikan työympäristön tekee vaikeaksi tietotekniikkaihmisten erittäin kovat mielipiteet. Kerran luin tutkimuksesta, jossa pohdittiin teknisten alan ihmisten viehtymyksistä suljettuihin järjestelmiin, joiden alku- ja lopputila on täydellisesti hallittavissa. Lisäksi pohdittiin tälläisten ihmisten autistisuuden astetta, esim. Asperger-syndroomaa. Välillä sitä pohtii, että olisiko tutkimuksessa perää.

Käytännössä moni on törmännyt tilanteeseen, jossa tavallinen ihmisparka on (tieto)tekniikan vankina, ja apuna on erittäin epäystävällinen ylläpitäjä, joka puhuu täysin käsittämätöntä teknistä kapulakieltä.

Tietotekniikan yhteiskunnalliset vaikutukset ovat kiinnostaneet. Ehkäpä voisi sanoa, että olen IT-aktiivi, joka seuraa yhteiskunnallisia asioita.

Kuten näiltäkin sivuilta näkyy, on tuo kirjallinen ilmaisu varmaankin jollain tavalla hallussa.

Kaikenlaista kirjallista olen tehnyt ennen ja jälkeen vuoden 1998. Vuodesta 1998 alkaen tosin lähes kaikki on tehty tietokoneen avulla, jolloin tekstit ovat helposti kopioitavissa.

Käytännössä on kaksi päätalletusmuotoa tietotekniselle aineistolle: tietokanta ja tiedosto.

Monesti pelkkä tiedosto on monesti aivan riittävä. Meillä tahtoo olla taipumus tehdä monimutkaisia järjestelmiä, vaikka monesti hyvä tiedostonhallinta voisi ajaa saman asian - kts. tekemäni pro gradu -työ.

Lisäksi teknisten ihmisten on monesti vaikea käsittää, että miksi teknisesti täydellistä järjestelmää ei käytetäkään. Tietojärjestelmän yksi tärkeä osa on kannuste käyttää tietojärjestelmää. Jos tietojärjestelmä ei helpota tai tehosta työtä, niin käyttämättä jää tai tietojärjestelmää vastustetaan ankarasti.

Tuo "yksi A4" ei ole mikään vitsi. Käytännössä olen havainnut, että hyvinkin koulutetun ihmisen voi olla vaikea tuottaa edes puolikas A4-sivu tekstiä. Tämä on varmaan syy, miksi pro gradu -työ tuottaa joillekin ylitsepääsemättömän esteen, koska tekstiä on alasta riippuen useampi kymmenen sivua.

Mitä mieltä olet asioista? Olen kyllä Puolueen jäsen. Mutta tietysti täytyy todeta, että poliittisen nuorisojärjestövaiheen jälkeen on tietysti tullut monenlaisia ajatuksia vastaan. Samat opit on tullut opittua kuin kaikissa muissakin poliittisissa nuorisojärjestöissä: kunnan, valtion, eduskunnan, EU:n, jne. toimintaa on läpikäyty.

Nykyisin ajattelen, että pitäisi tehdä seuraaviin valtiollisiin vaaleihin mennessä jokin omaehtoinen selvitys, että miten sitä oikein sijoittuu puoluekartalle. Kaikissa asioissa ei ole samaa mieltä oman Puolueen kanssa, mutta ei taas ole joka asiassa samaa mieltä muiden puolueiden kanssa.

Päivitys 25.5.2011: EN tehnyt tuota omaehtoista selvitystä eduskuntavaaleihin 2011. Seurasin kyllä eduskuntavaalien kampanjaa, ja kävin useammassa tilaisuudessa. Omaehtoinen selvitys, jonka olisi voinut julkisesti julkaista sopivasti eduskuntavaaleihin 2011 nähden, jäi siis jälleen kerran tekemättä.

Että pitäisi tosiaan tuo omaehtoinen selvitys tehdä, että voisi sitten pohtia omaa puoluekantaansa kriittisesti.

On hyvä kuitenkin muistaa, että ihmisiä kaikki jäsenet ovat jokaisessa puolueessa.